Maikkari teki se taas

Viime viikolla WinCapitan kautta lukijoille tutuksi tulleet Hannu Kailajärvi ja Tiina Wartti olivat Hjallis Harkimon "suoran" keskusteluohjelman vieraina.

Monet ohjelmaa TV:stä katsoneet jäivät siihen käsitykseen, että ohjelma oli ainakin osittain suora lähetys, mutta totuus oli kuitenkin toisenlainen.

Haluan tuoda blogin lukijoille tietoon, että todellisuudessa Maikkari leikkasi ja liimasi Kailajärven ja Wartin kommentit sellaiseen muotoon, kuten ennakolta valtamedia tuntien, saattoi olettaa.

Harkimon ja Kailajärven aiemmin kuvattu keskustelu kesti yhteensä n.20 minuuttia, mutta yleisölle näytettiin haastattelusta vain pieni murto-osa. Kaikista olisi varmasti kiva kuulla, mitä kaikkea mielenkiintoista Kailajärvi ehti haastattelun aikana todellisuudessa kertoilla. Reilusti saksimalla asiat saadaan näyttämään juuri siltä, kuin ennakolta halutaan. Antoiko Kailajärven paloiteltu haastattelu totuudenmukaisen ja kattavan kuvan haastattelun luonteesta? Väitän, että ei.

Todellisuudessa Tiina Wartti kertoi oman haastattelunsa aikana mm. seuraavaa: "Isokenkäiset ja muut suuret nimet on pesty pois WinCapita-jäsenistöstä." Ainakaan minun TV:ssä ei tällaista kommenttia näkynyt.

Toinen asia, jota ei kotikatsomoihin näytetty oli Suomen saamat tuomiot Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta, koska Suomessa oikeuskäsittelyt kestävät yksinkertaisesti luvattoman kauan.

KRP sai keskustelijoilta kritiikkiä osakseen enemmänkin, sillä laajemmaltikin on todellisiin tilanteisiin pohjautuvia kokemuksia, joiden pohjalta KRP ei ole veronmaksajia toiminnallaan vakuuttanut.

Yhteenvetona on todettava, että Kailajärvi ja Wartti pyrittiin esittämään Maikkarin ennakkokäsityksen mukaisessa valossa, ilman että kolikon toista puolta päästiin vieläkään julkisuudessa käsittelemään.

Useimmille asiasta tietäville tämä ei liene ollut yllätys, mutta varmasti jonkinlainen pettymys.


Tiina Wartin oma blogi osoitteessa: http://oikeusmurhatut.blogspot.fi

Hannu Kailajärvi ja Tiina Wartti Harkimon vieraana 9.11.2013

MTV3 julkaisi 23.10.2013 oheisen tiedotteen:

Sarjan toisessa jaksossa 9.11. Hjallis ottaa selvää, millaista on elää epäiltynä tai tuomittuna talousrikoksista? Hjalliksen haastateltavana joistakin ennakkotiedoista poiketen WinCapitan päätekijä Hannu Kailajärvi sekä hänen ex-puolisonsa, myös tuomion saanut Tiina Wartti. Entä mitä mieltä teemasta ovat liikemies Peter Fryckman tai Vantaan ex-kaupunginjohtaja, lahjusrikoksesta epäilty Jukka Peltomäki?

Lähetys alkaa klo 21:00

lähde:
http://www.mtv.fi/ohjelmat.shtml/kotimaiset/hjallis/vieraat/1822831/hjallis-alkaa---ensimmaiset-vieraat-julki

Hovioikeus: WinCapitassa mukana olleet saavat pitää voittonsa

Tänään se sitten tapahtui.

 
Ohessa STT:n tiedote tapahtuneesta:

Itä-Suomen hovioikeuden mukaan WinCapitassa voittoja saaneiden sijoittajien ei tarvitse maksaa rikoshyötyä valtiolle.

Hovioikeus on äänestyspäätöksellä hylännyt Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomion. Kyseessä on viisi klubilaista, jotka käräjäoikeus oli tuominnut maksamaan rikoshyötyä yhteensä runsaat 330 000 euroa.
Hovioikeus katsoo, että vastaajat ovat toimineet vilpittömässä mielessä eivätkä ole vastuussa klubin toiminnasta tai sen kirjanpidosta.

Kyseessä on ensimmäinen hovioikeustasoinen ratkaisu asiassa. Päätös syntyi äänin 2–1, sillä yksi hovioikeudenneuvos olisi pitänyt käräjäoikeuden tuomiot ennallaan. Pohjois-Karjalan rikoshyötyhaarassa oli useampia tuomittuja, mutta kaikki eivät valittaneet hovioikeuteen.

Vireillä on runsaasti samanlaisia juttuja käräjäoikeuksissa eri puolilla maata. Syyttäjät katsovat, että vastaajat ovat hyötyneet klubin perustajan Hannu Kailajärven tekemästä rikoksesta.

Kailajärvi kärsii vankeustuomiota, jonka Helsingin hovioikeus langetti hänelle törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Korkein oikeus on antanut hänelle valitusluvan vain rahankeräysrikoksen osalta.

Lehdistötiedote: Hannu Kailajärvestä ja WinCapitasta tehdään elokuva

Lehdistötiedote

Hollywood: Hannu Kailajärvestä ja WinCapitasta tehdään elokuva

Amerikkalainen tuotantoyhtiö on hankkinut Hannu Kailajärveltä oikeudet WinCapita-elokuvaan.

Elokuva tulee käsittelemään aihetta jäsenistön näkökulmasta ja sijoitusklubin tarina tullaan kertomaan ensimmäistä kertaa faktojen pohjalta.

Jäsenistön taholta materiaalia on kerätty alkuvuoden aikana ja amerikkalainen käsikirjoittaja perehtyy parhaillaan jo toimitettuun laajaan aineistoon. Tulevien kuukausien aikana tuotantoyhtiö tulee haastattelemaan myös laajoihin viranomaistoimiin osallistuneita.

Tuotantoyhtiö kiinnostui WinCapitan ja Hannu Kailajärven tarinasta, joka on poikkeuksellisen monitasoinen. Tarina koskettaa suurta joukkoa ihmisiä ja herättää monenlaisia ristiriitoja. Aihe on kansainvälisesti kiinnostava ja erityisen ajankohtainen.

Jäsenistön kohtaama mielivalta ja aiheen yksipuolinen käsittely suomalaisessa mediassa, herättää kansainvälistä kummastusta.

On hyvin poikkeuksellista oikeusvaltiossa, että näinkin suuri kansanryhmä syyllistetään ja länsimainen syyttömyysolettama unohdetaan täysin. Ennen oikeuden päätöksiä suoritettu ajojahti järkyttää ja kiinnostaa, kertoo materiaaliin perehtynyt käsikirjoittaja Hollywoodista.

Yhdysvalloista katsottuna WinCapita koetaan erittäin kiinnostavana. Yksittäisten ihmisten kohtalot synnyttävät monenlaisia kerroksia elokuvan juoneen ja tarinaan. Hollywoodissa etsitään aktiivisesti mielenkiintoisia tarinoita maailmalle kerrottavaksi.

Olimme yllättyneitä, kun pienestä Suomesta löytyi näin mielenkiintoinen tarina, johon liittyy yksittäiset tragediat ja jopa itsemurhat. Viranomaisten ihmetystä herättäneet toimenpiteet ja monet muut erikoisuudet antavat ainutlaatuiset raaka-aineet värikkääseen keitokseen. Toivomme, että voimme tuoda kaikkien katsottavaksi tositapahtumiin perustuvan elokuvan, joka avaa silmiä ja antaa ajattelemisen aihetta. Tässä on lähtökohtaisesti kasassa kaikki menestystarinan ainekset, tuotantoyhtiö jatkaa.

Nyt esituotantovaiheessa olevan elokuvan on määrä olla elokuvateattereissa vuonna 2016. 

Työrauhan takaamiseksi tuotantoyhtiö ei anna toistaiseksi muuta tietoa tuotannon edistymisestä.

WinCapitan tuhoamisen mieletön helppous

Koko case WinCapitan ajan KRP on vienyt valtamedioita kuin kuoriämpäriä.

Median kautta kansalle on syötetty virheellistä tarinaa, jossa Kailajärvi puhalsi sijoittajien rahat ja jakeli osan euroista kavereilleen, miten hyvältä tuntui. WinCapitan rakenteen väitetään olleen vain epämääräistä mössöä.

Todellisuudessa WinCapitassa oli säännöt, jotka jokainen sijoittajaksi haluava hyväksyi ennen liittymistään.

WinCapitan jäsenet ja muut sidosryhmät olivat erittäin tyytyväisiä WinCapitan toimintaan koko klubin toiminta-ajan. Kaikki tuloutukset maksettiin ajallansa ja jokainen sai sen, mitä sääntöjen mukaan kenellekin kuului.

Harmillista kokonaisuuden kannalta oli se, että KRP ja muutamat muut ulkopuoliset tahot eivät sietäneet WinCapitan olemassaoloa ja näistä lähtökohdista WinCapitan kimppuun päätettiin hyökätä.

On jo kiistattomilla faktoilla todistettu, että todellisuudessa KRP itse tuhosi WinCapitan, sulkemalla sijoitusklubin Moneybookers-tilin.

Kerron tässä kirjoituksessa tarkemmin, miten tämä operaatio käytännössä toteutettiin?

Euroopan uniossa annetun lain (520/2005) 1§:n mukaan oikeusviranomaisen tekemä jäädyttämispäätös voidaan lähettää toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon. Viitaten edelliseen blogikirjoitukseen tällaisen jäädyttämispäätöksen oikeudellisia perusteita ei lain 17§:n mukaan saa tutkia Suomessa, jos pyyntö on lähtenyt täältä.

Väliaikainen hukkaamiskielto riittää lähtökohdaksi jäädyttämispäätökseen. Tällainen päätös on tehty Oulussa kihlakunnansyyttäjä Arjaksen toimesta 30.3.2008.

Suomessa jäädyttämispäätökseksi kelpuutetaan syyttäjän itsenäinen ratkaisu, ilman käräjäoikeuden tai kenenkään muun tutkintaa.

On lakiemme mukaan järkyttävää, että asia etenee toimenpiteisiin saakka ilman mitään näyttöä mistään, pelkän mielipiteen nojalla ja jopa ilman, että asiaa edes käsitellään tuomioistuimessa ja ilman että varojen omistajaa edes kuullaan. On selvää, että rahaliikenteen odottamaton katkaiseminen, aiheuttaa korvaamatonta tuhoa minkä tahansa organisaation toiminnalle.

Kansainvälisen toimijan rahaliikenne voidaan siis juridisesti katkaista yhden ihmisen mielivaltaisella päätöksellä. Todelliseksi syyksi riittää jo monelle tutuksi tullut tulkinta: "syytä epäillä".

WinCapitaa koskeva rikosilmoitus oli tehty 18.3.2008 ja sen allekirjoittaja komisario Korkiatupa vahvisti todistajana kuultaessa ilmoituksen koskeneen vain epäilystä rahankeräysrikoksesta. Samalla selvisi, että tuossa vaiheessa KRP:llä ei ollut juuri mitään tietoa WinCapitasta.

Rahankeräysrikos ei kuitenkaan olisi kelvannut jäädytyspäätökseen perusteeksi mainitun lain 3§:n 3 momentin mukaisen listauksen mukaan. Siksi tarvittiin rikosepäilyn kohteeksi petosrikos, joka sanotussa pykälässä mainitaan 20-kohdassa petollisen menettelyn pelkän maininnan perustamana, uskomattoman alhaisen vaatimustason luovana lähtökohtana.

Kihlakunnansyyttäjä Heikki Airas on tehnyt väliaikaisen WinCapitan varojen jäädytyspäätöksen poiketen rikosilmoituksen rikosnimikkeestä ja väittäen, että jäädytykseen haettavien varojen on katsottava kuuluvan törkeän petoksen kautta syntyneiksi, vaikka KRP:llä ei ollut vielä Korkiatuvan mukaan juuri mitään tietoa WinCapitasta!

Tämän päätöksensä syyttäjä Airas vei sitten ennen jatkotoimia Oulun käräjäoikeuden vahvistettavaksi ja se vahvistettiin, niinkuin Suomessa tapahtuu ilman mitään näyttöä lähestulkoon aina, kun vastaava "syytä epäillä" -vaatimus käräjäoikeuksissa esitetään. Vastapuolta ei siis jäädytyshakemuksen yhteydessä tarvitse edes kuulla.

Huhtikuun 10. päivänä tekemällään hakemuksella englantilainen syyttäjä John Elliot KRP:n virka-apupyynnöstä esitti jäädytysvaatimuksen lontoolaiselle Southwark Crown Courtille. Varojen jäädytys vahvistetiin vastapuolta kuulematta 17.4.2008.

Kuten jo aiemmin olen maininnut, että syyttäjä Elliotin mukaan kaikki toimet WinCapitaa vastaan sai alkunsa vain ja ainoastaan Suomesta.

Hyvin toimiva WinCapita tuhottiin KRP:n käskystä, klubin rahaliikenne katkaisemalla. Samaan aikaan KRP:ssä tiedettiin WinCapitasta ei mitään.

Paljoa ei kuitenkaan vaadittu, että WinCapita saatiin kaatumaan.

FAKTA: Suomella ei ole toimivaltaa WinCapita-asiassa

Luulin jo jossain vaiheessa, että järki voittaa WinCapita-asiassa, mutta koska näin ei vielä käynyt, jatkuu blogin ylläpito entisaikojen tyyliin. Mitä enemmän asiaa tutkii, sitä enemmän löytyy tutkittavaa. Äkkiseltään laskettuna WinCapitan sivuston sulkeutumisesta on tänään kulunut jo 2008 vuorokautta.

Seurattuani pitkään WinCapita-vyyhdin ympärillä käytäviä oikeusprosesseja, on ollut huolestuttavaa huomata, että oletetun sivistysvaltion oikeuslaitoksen edustajat eivät useinkaan hyväksy tosiasioita.

Toivottavasti viimeistään nyt kaikki aiheesta kiinnostuneet kohtaavat faktat faktoina ja jättävät tietämättömien huutelijoiden kiihkoilut omaan arvoonsa. Valkoinen väri ei muutu mustaksi sillä, että aktiivinen joukko ihmisiä inttää silmät pyöreinä valkoista mustaksi. Pölyn laskeuduttua on aika katsoa totuutta silmiin.

Nyt jo faktana on todettava, että Suomi on ominut case WinCapitan omakseen, ilman laillista oikeutta. Mikäli WinCapitaa vastaan haluaa joku käydä oikeutta, ei oikeuspaikkana todellakaan kuuluisi olla Suomi. Suomi on siis keräämässä WinCapitasta tuloutettuja varoja omaan pohjattomaan kukkaroonsa, riippumatta siitä, mitä sanoo lakikirja. Miksi Suomi sitten ei kunnioita voimassaolevia lakeja?

Lakien rikkominen on tietoisesti valittu strategia, koska vain siten voidaan saavuttaa haluttu ja ennalta päätetty lopputulos.

Tulee tässä yhteydessä muistaa se tosiasia, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Eurot ei mitenkään muutu markoiksi sillä, että setelinipun kiikuttaa Suomen rajojen sisäpuolelle. Samalla tavalla Suomi ei voi rikkoa EU:n yhteisiä lakeja, sillä perusteella että suomalaiset aloittavat oman epämääräisen oikeusnäytelmän täällä Venäjän länsinaapurissa.

On hyvä, että EU on nykyisin kansalaisten turvana erilaisia konklaaveja vastaan. Olisiko 90-luvun laman aikana suoritettu yrittäjien kurmuuttaminen onnistunut nykyisen EU-jäsenyyden aikana? Väitän, että ei. Viidakon lakien vallitessa Suomi on ollut usein vahvoilla yksittäisiä kansalaisia vastaan, mutta isompia vastustajia vastaan painittaessa, Suomi ei ole aina selvinnyt voittajana.

Tässä lyhyesti tiivistettynä joitakin faktoja, jotka osoittavat kiistatta, että Suomella ei ole toimivaltaa WinCapita-asiassa:

1. Suomella ei ole ollut toimivaltaa vastoin "sähköisestä kaupankäynnistä annetun EU-direktiivin 31/EU/2000 (lakikirjassa SiEU 402)" vaatimuksia ryhtyä puuttumaan Englannissa toimineen WinCapita-sijoitusklubin toiminaan.

2. Suomella ei ole "tietoyhteiskunnan palvelujen tarjonnasta annetun lain 458/2002 (Si 405) 5§:n 1 momentin” määräysten vastaisesti ryhtyä rajoittamaan toiseen ETA-valtioon sijoittautuneen palveluntarjoajan toimintaa eikä varsinkaan ennen sanotun pykälän 2 momentin edellyttämää sijoittautumisvaltion viranomaisille ensin esitettyä toimintapyyntöä.

3. Sen paremmin KRP kuin kihlakunnan syyttäjätkään eivät kuulu niihin viranomaisiin, joilla on "rajat ylilittävästä kieltomenettelystä annetun lain 1189/2000 (Yr 515) 4§:n" mukaan kerrotunlaisen kanteen vireillepanoon tarvittava toimivalta.

4. WinCapitan Moneybookers-tilin rekisteröity omistaja on Worldwide Investments Corporation LLC-niminen osakeyhtiö, jonka toiminnan on myöhemmin ilmoitettu siirtyneen panamalaiselle Worldwide Investments Company Ltd-nimiselle yhtiölle, ja että Hannu Kailajärvi ei kuulu kummankaan yhtiön hallitukseen, vaikka hänellä onkin ollut tilin käyttöoikeus 6.3.2005 lähtien.

5. Moneybookersin sisällä tapahtunut rahaliikenne kuuluu Englannin lainsäädännön piiriin. Jäsenten omilta Moneybookers-tileiltä tapahtuneet, ympäri maailmaa menneet kotiutukset eivät mitenkään oikeuta varojen takavarikoimiseen Suomeen.

6. Hannu Kailajärven kotipaikkana on ollut Marbella, Espanja. Suomen kansalaisuus ei tässä yhteydessä oikeuta Suomen valtiota keräämään väitettyä "rikoshyötyä" Suomeen.

7. WinCapitassa on ollut paljon jäsenistöä ympäri maailmaa. Suomi ei mitenkään ole oikeuttu keräämään itselleen toisten valtioiden kansalaisten sijoittamia tai kotiuttamia rahoja. Voiko tämän vielä jotenkin ymmärtää toisin?

KRP:n ja syyttäjien lapsellinen uskomus omasta ylivertaisuudesta + käräjäoikeuksien heikkous ovat suurimmat syyt jatkuviin lainvastaisiin oikeudenkäynteihin.

Korkeiden virkamiesten ammattiylpeyden luulisi olevan esteenä tämän mielettömyyden jatkumiselle, mutta toisin on. Omatunnon voisi kuitenkin olettaa kummittelevan näinä pimeinä syysiltoina.

En voi mitenkään uskoa, etteikö yksikään käräjätuomari olisi vakavasti pysähtynyt miettimään tämän mielipuolisen ja mittaamattoman kalliin kummitusjunan pysäyttämistä.

Voiko joku vielä väittää, että Suomella on laillinen oikeus ryövätä kaikki WinCapitasta ulos tulleet rahat?

Hannu Kailajärvi Seiskassa 25.8.2011

Suomen kaikkien aikojen suurimman pyramidihuijausepäilyn eli WinCapitan pääarkkitehdiksi profiloitunut Hannu Kailajärvi, 48, roikkuu parhaillaan sanonnan mukaisesti löysässä hirressä.

Vapauduttuaan tutkintavankeudesta joulukuussa 2009 Hannu on asunut äitinsä tontilla sijaitsevassa mökissä Pirkanmaalla.

- Olen ollut käytännössä äitini elätettävänä siitä asti, Hannu myöntää.

Pitkässä ja perusteellisessa haastattelussa Hannu avautuu Seiskalle muun muassa vankilakokemuksistaan sekä rahatilanteestaan. Tänään ilmestyneestä lehdestä löydät myös sisäkuvat Hannun vaatimattomasta poikamiesboksista. Entä millainen suhde Hannulla on WinCapita-hässäkän toiseen pääepäiltyyn sekä ex-puolisoonsa Tiina Warttiin?

Hannusta tuli maaliskuussa 2008 Suomen etsityimpiä rikollisia - hänet etsintäkuulutettiin maailmanlaajuisesti. Joulukuussa 2008 Hannu pidätettiin Ruotsissa.

WinCapita-Kailajärveä syytetään ensisijaisesti törkeästä petoksesta sekä rahankeräysrikoksesta ja syyttäjä vaatiikin Kailajärvelle vähintään viiden vuotta vankeutta. Rikosepäiltyjä löytyy kaiken kaikkiaan noin 600 henkilöä.

http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a214604/wincapitan+hannu+kailajarvi+seiskalle+aitini+elattaa+minua/

WinCapita Iltalehdessä

Iltalehti julkaisi oheiset tekstit 10.8.2011

Järviradio: Hannu Kailajärvi ja Ilkka Pitkänen

Hannu Kailajärvi ja Ilkka Pitkänen olivat Järviradion haastateltavana 17.6.2011. Kuuntele haastattelu oheisesta linkistä:

http://www.jarviradio.net/index.php?option=com_content&view=article&id=277%3Aajankohtaista-wincapitasta-hannu-kailajaervi-ja-ilkka-pitkaenen&catid=37%3Aaanileikkeet&Itemid=70

Ilkka Pitkänen: Omituinen WinCapita-oikeudenkäynti Vantaalla

Kulunut kevät on ollut case WinCapitan osalta varsin värikäs. Alkuvuodesta alkaneissa oikeudenkäynneissä on ollut monia hyvinkin erikoisia tapahtumia. Oikeudenkäyntejä seuraamassa olleet tahot ovat joutuneet kummastelemaan, mitä eriskummallisempia toimintatapoja ja kirjavia puheenvuoroja. Valitettavan monen kansalaisen ennakkokäsitykset ovat osoittautuneet vääriksi selkeästä ja johdonmukaisesta oikeuslaitoksen toiminnasta.

On tullut täysin selväksi, että myös oikeussalissa kaikki on mahdollista.

Sanomat24 julkaisi 4.6.2011 oheisen kirjoituksen.

EOK:n jäsenistön piiristä on huolestuneita siitä, että EOK ei ole tehnyt vähään aikaan mitään WinCapitaan liittyvissä asiayhteyksissä. Havainto pitää tietyllä tavalla paikkaansa, sillä EOK:n tehtäviin ei kuulu puuttuminen järjestönä vireillä oleviin oikeudenkäynteihin. EOK pyrkii turvaamaan jäsenistönsä oikeusturvaa muun muassa siten, että jäsenille tarjotaan apua EOK:n asiantuntijakumppanien kautta, jotka sitten hoitavat asioita tuomioistuimissa. EOK itse ei tätä työtä järjestönä edes voi tehdä.

Helmikuun alussa alkoi Vantaan käräjäoikeudessa viimein kolmen vuoden rikostutkinnan ja turvaamistoimenpiteiden jälkeen oikeudenkäynti, jossa WinCapitan johdossa olleelle henkilölle vaaditaan rangaistusta. Aika monet WinCapitan jäsenet ovat olleet oikeudenkäyntiä seuraamassa, joten tietoa oikeudenkäynnistä on kulkeutunut jäsenistölle, mutta kaikkia jäseniä tieto ei varmaankaan ole tavoittanut. Koetan nyt hieman avata tätä tiedottamisen puutetta ja kertoa erinäisistä Vantaan käräjäoikeudessa vireillä olevan oikeudenkäynnin ihmeellisyyksistä.

Koko WinCapita esitutkintaa ja syyteharkintaa on ympäröinyt ihmeellinen salailun ilmapiiri, sillä tämän oikeudenkäynnin asiakirjoja ei aikaisemmin haluttu milloinkaan esittää, vaikka usean vuoden ajan tehtiin eri tuomioistuimissa hakemuksia, joilla klubin jäsenten omaisuutta vaadittiin turvaamistoimenpiteinä hukkaamiskieltoon ja vakuustakavarikkoihin. Mitään näyttöä ei koskaan esitetty hakemusten selvitykseksi, vaan ainoaksi perusteeksi esitettiin jatkuvasti pakkokeinolain "syytä epäillä" –klausuuli. Esitutkinnan tuloksia ei valotettu muuta kuin suullisilla väittämillä, joista suuri osa tiedettiin jo silloin aivan perusteettomiksi.

Kun pakkokeinolaki edellyttää, että turvaamistoimenpiteen hakemisen jälkeen syyte sen perusteena olevasta rikoksesta on nostettava neljän kuukauden kuluessa, niin satojen jäsenten kohdalla tätä määräaikaa on tuomioistuinten päätöksillä kerta toisensa jälkeen pidennetty, eräiden jäsenten kohdalla huhtikuusta 2008 lukien jo kymmenen kertaa. Syyteajan pidennykset näyttävät jatkuvan edelleen, koska esitutkinta on kuulemma edelleen kesken(?) Tuomioistuimille esittämiensä jatkohakemuksen perusteeksi tutkinnanjohto on joka kerta viitannut siihen, että perusteet syyteajan jatkolle ovat samat kuin ennenkin. Tuomioistuimet ovat niinikään joka kerta jatkohakemukset tällä perusteella hyväksyneet. Varmaankaan tällainen kymmenkertainen ajallinen lykkääminen ei ole ollut lainsäätäjän tarkoituksena pakkokeinolakia säädettäessä. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt ratkaisuissaan, että pakkokeinojen jatkohakemusten yhteydessä pakkotoimen pidentämiseen on joka kerta esitettävä entistä painavammat perusteet jatkon hyväksymiseksi. Suomessa on koko ajan riittänyt, että ilmoitetaan perusteiden olevan samat kuin ennenkin!

Monen klubin ulkopuolisen tarkastelijan mielestä turvaamistoimet ovat olleet paikallaan, koska kyseessä on ollut niin suuri rikos. Jäsenmäärä klubissa kohosi kylläkin yli 10.000 jäseneen, mutta itse asia ei sinänsä ole ollut millään tavalla suuri selvitettävä. Kaikki klubin varojen siirrot on selvitetty pankkitilitiedoilla jo tutkinnan alussa vuonna 2008. Sama koskee jäsenten saamia tuottoja, sillä nekin tilitiedot KRP on saanut helposti käsiinsä jo kauan sitten. Tutkinnanjohto on väittänyt tarvinneensa runsaasti aikaa ulkolaisten virka-apupyyntöjen vuoksi. Mihin niitä on tarvittu? Klubin varat olivat Englannissa. Vaikka varat olivatkin panamalaisen yhtiön omistamalla tilillä englantilaisessa pankissa, mitään tutkintaa ei tämän takia tarvinnut ulottaa Englannin ulkopuolelle. Jäsenten osallistuminen klubin toimintaan oli mahdollista vain sitten, kun jäsenet olivat ensin siirtäneet varojaan omalle englantilaiselle pankkitililleen. Sen jälkeen he saattoivat internetin kautta antaa siirtomääräyksiä varojen siirtämisestä WinCapitan samassapankissa Englannissa olevalle tilille. Kaikki nämä siirrot ovat kuitenkin olleet tiedossa heti alusta lähtien. Mitä siis tarvitse tutkia väitetyllä tavalla joka puolelle maailmaa lähetetyillä, väitetyillä virka-apupyynnöillä?

Samaan aikaan WinCapitan syylliseksi epäiltyjen joukko on supistunut supistumistaan. Vielä vuosi sitten vireillä olleissa vakuustakavarikoissa syyllisiksi epäiltyjä oli takavarikkohakemusten mukaan satoja. He jakaantuivat kuulemma erilaisiin "päähaaroihin". Sitten on ryhdytty puhumaan pienemmästä ydinjoukosta ja viime syksynä oli päädytty jo ilmoittamaan, että viisi pääepäiltyä asetetaan syytteeseen – vaan eipä asetettu. Viidestä valittiin viime tingassa vain kaksi. Kahdelle muulle "päätekijälle" näiden viiden joukosta on jo toimitettu jopa päätökset syyttämättä jättämisestä! Melkoista horjuvuutta tutkinnanjohdon ja syyttäjien toiminnassa tämä vähintäänkin osoittaa. Tähän mennessä on tiedossa kolme muuta syytettyä, mutta he ovat mainittujen "päätekijöiden" ulkopuolelta. Päämääränä tuntuu olevan, että ainakin joku täytyy saada tässä asiassa tuomituksi, että kaikki suoritettu tutkinta tässä surullisen kuuluisassa "Suomen suurimassa talousrikoksessa" ei menisi hukkaan. Viranomaisille ei kuitenkaan näytä riittävän tämäkään epäiltyjen henkilöiden joukon tuntuva huima kaventuminen.

Kun nostettua kahta syytettä on ryhdytty käsittelemään Vantaan käräjäoikeudessa, niin nyt joukkoa supistetaan siten, että asianomistajat ja jäsenistö ylipäätään suljetaan kokonaan oikeudenkäynnin ulkopuolelle. Vaikka jäsenistöltä on takavarikoitu omaisuutta kenties kaikkiaan ilmeisesti yli 40 miljoonan euron edestä, he eivät pääse osallistumaan oikeudenkäyntiin, jossa käsitellään heihin kohdistettujen turvaamistoimien oikeutusta eli rikosta, jonka perusteella turvaamistoimet on suoritettu. Käräjäoikeuden mukaan asianomistajia on kuulemma niin paljon, että heitä ei teknisesti voida ottaa vastaan käräjäoikeudessa, tilat eikä aika eivät kuulemma riitä tällaiseen tarkoitukseen. Tästä käräjäoikeus sitten vetää johtopäätöksen, että kun kerran kaikkia asianomistajia ei voida palvella, niin sitten ei voida palvella yhtäkään, koska se olisi epäoikeudenmukaista muita kohtaan, joita ei voida palvella!? Siinä on varsinainen kehäpäätelmä!

Sen Vantaan käräjäoikeus puheenjohtajansa Kari Kankaan johdolla joko unohtaa tai tarkoituksellisesti sivuuttaa, että paikalla oikeudenkäynnin alkaessa ei ollut kuin yksi asianomistaja/jäsen, joka vaati saada käyttää puhevaltaa oikeudenkäynnissä. Siitä eivät tuomioistuimen resurssit olisi joutuneet koetukselle! Kehäpäätelmä otettiin käyttöön: Kun muillekaan ei ole luvattu puhevaltaa prosessissa, yksikään ei sitä saa käyttää. Sittemmin kolme muuta jäsentä on laatimillani hakemuksilla esittänyt vaatimuksensa pääväliintulohakemuksilla ja vaatineet puhevaltaa niiden avulla Vantaan käräjäoikeus on hakemukset hylännyt erilaisilla ja kummallisilla perusteluilla. Kolmesti Helsingin hovioikeus, joka tosin on katsonut väliintulon mahdolliseksi rikosprosesseissakin, on tullut samaan tulokseen, mutta eri perusteilla kuin käräjäoikeus. Milloin puhevalta on evätty kanssasyytetyn aseman perusteella, milloin jäsenen saamien tuottojen perusteella, milloin vedoten asian tulleen ratkaistuksi jo aikaisemmin. Muutoksenhaku jatkuu, mutta vaarana on, että oikeudenkäynti Vantaalla uhkaa päättyä ennenkuin oikeudenmukaiset ratkaisut asianomistajien ja jäsenten puhevallasta saadaan valitusinstanssien avulla aikaan.

Merkillistä on, että kymmenet jäsenet kelpaavat kylläkin todistajina tai todistelutarkoituksessa kuultaviksi oikeudenkäynnissä, mutta itsenäisesti he eivät saa käyttää puhevaltaa. Todistajina he voivat kertoa vain omista kokemuksistaan ja vastata kysymyksiin, mutta eivät voi tuoda oikeuteen sellaista selvitystä, joka poistaisi rangaistavuuden sellaisesta rikoksesta, jonka perusteella heihin tai muuhun jäsenistöön voidaan kohdistaa konfiskaatiovaatimuksia.

Asianomistajan syyteoikeus on Suomessa rinnakkainen syyttäjän kanssa. Syyttäjän syyteoikeus on ensisijainen, mutta asianomistajan rinnakkaista syyteoikeutta ei saa erottaa jutusta. Nyt kuitenkin Vantaan käräjäoikeudessa niin tehdään ja vähät välitetään rikosoikeuden säännöistä. Asianomistajan korvausvaatimukset voidaan kylläkin erottaa käsiteltäviksi erillisessä oikeudenkäynnissä – syyteoikeutta ei vastaavalla tavalla voida Suomessa siirtää lakia rikkomatta.

Valitulla järjestelmällä on tietenkin vain yksi tavoite. Syyttäjä pyrkii saamaan aikaan tuomion, jonka avulla ryhdyttäisiin vaatimaan jäsenistöltä näiden saamia kaikkia WinCapitan pankkitileiltä tulleita varoja menetettäviksi valtiolle rikoksesta saatuna hyötynä. Merkillistä tässä on se, että varoja vaaditaan menetettäväksi juuri valtiolle! Esitutkinnan ja syyteharkinnan tavoitteena ei ole jäsenistön kokemien menetysten korvaaminen, vaan sekä jäljelle jääneet varat että jäsenistöltä takavarikoidut omaisuudet vaaditaan valtiolle!. Lopputuloksena on siis se, että kaikki WinCapitan jäsenet jäävät tappiolle. Ne, jotka ovat saaneet tuottoja klubista, mutta myös ne, jotka ovat vain tehneet sijoituksia klubiin. Kaikki jäsenet häviävät. Kaikki turvaamistoimien kohteina oleva omaisuuskin vaaditaan valtiolle menetettäväksi, koska kysymyksessä on rikoksella saaduksi väitetty hyöty. Kun asianomistajia ei tähän prosessiin päästetä vaatimuksiaan esittämään niin se tiedetään hyvin, että kenelläkään heistä ei tämän oikeudenkäynnin jälkeen ole taloudellisia resursseja käynnistää tällaista valtavaa oikeudenkäyntiä omissa nimissään!

Kerran valtiolle menetettäväksi tuomittua määrää ei mitä ilmeisimmin voida myöskään jakaa kenellekään, koska sitä kirjanpitoa ei ole olemassa, joka osoittaisi, kuinka paljon kenellekin kuuluu. Asiassa esitetyt korvausvaatimukset eivät sellaisenaan näyttönä merkitse mitään ja tässä on koko esitutkinnan aikainen suuri paradoksi. Rikosilmoituksia on jäsenistöltä vaadittu uhkauksilla, että syyttäjät eivät voi auttaa asianomistajia, ellei rikosilmoituksia aikanaan tehty. Nyt useat rikosilmoitusten tekijät ovat itse joutuneet epäillyiksi ja heidän korvausvaatimuksensa menestymisen mahdollisuus on varmaankin jo alun alkaen tiedetty aivan mahdottomaksi. Rahaa korvauksiin ei ole ja senkin rahan, joka on saatu takavarikoiduksi, valtio aikoo pitää itsellään. Asianomistajien vaatimuksia ei oteta oikeudenkäynnissä lainkaan huomioon, siitä ei ole edes kunnollisia laskelmia. Pankkitilien kautta kulkeneet varat ovat jotenkin tiedossa, mutta vertailua ei ole tehty eikä tehtävissä tuottoja saaneiden osalta siitä, mikä osa tuotoista on tullut klubilta ja mikä jäsenten keskinäisestä arvopaperien eli käyttöoikeuslisenssien pörssikaupasta. Selväähän on se, että jäsenten keskinäisen kaupan tuotot eivät kuulu klubissa tapahtuneeksi väitetyn rikoksen piiriin. Suoritettu esitutkinta ei ole edes yrittänyt selvittää näiden kahden tuottolajin eroa ja varojen erottelua. Kaikki laskelmat perustuvat vain varojen kokonaissiirtojen määrään, ei niiden laatuun tai eroon. Tällaisena tilanne johtaa korvausten maksamisen jäsenistön suuntaan täyteen mahdottomuuteen.

Esitutkinnan ja syyttäjien tavoitteena on saada takavarikoidut varat menetetyiksi valtiolle. Tarkoituskaan ei ole selvittää, miten rahat tulisi jakaa menetyksiä kärsineille. Tämä on suunniteltu toteutuvaksi valitun syyteharkinnan ja prosessijärjestyksen avulla, asianomistajia ei päästetä missään muodossa osallistumaan siihen päätöksentekoon, jossa rikoksen tapahtumisesta ja sen seurauksena myöhemmin konfiskaatioista päätetään!

Ei silti, että uskoisin tutkinnanjohtajien tai syyttäjien tätä järjestelmää luoneen. En usko, että he kaikkeen tällaiseen uskaltaisivat ryhtyä ilman joltakin suunnalta annettua vahvaa taustatukea. Sellaisesta minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista näyttöä.

Tähän viittaa se uskallus, jossa lukuisat oikeusperiaatteet ja jo niiden perusteella säädetyt lait ja kansainvälisten sopimusten määräykset on heitetty surutta romukoppaan.

Hannu Kailajärvestä on tehty rikollinen jo kolme vuotta sitten, vaikka Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla kieltää pitämästä ketään syypäänä rikokseen, ennenkuin hänen on siitä teosta tuomittu. Syyllistäminen ei ole kuitenkaan rajoittunut vain Kailajärveen, vaan kaikki klubista tuottoja saaneet on nostettu samaan rikollisten ryhmään. Ja tämä ei ole tapahtunut vahingossa, vaan antamalla jatkuvia lausuntoja medialle samalla, kun omat tutkimukset ovat polkeneet paikallaan.

USA:n tunnettu todellinen ja valtava Madoff-huijaus tutkittiin ja tuomittiin 6 kuukaudessa eikä ketään muuta esimerkiksi tuottoja saanutta tahoa tuomittu kuin pelkästään Madoff itse. Meillä syyllistetään kaikki tuottoja saaneet osallistujat täysin riippumatta siitä, että olivat mukana aivan vilpittömässä mielessä ja uskoen toiminnan laillisuuteen.

Mitä sitten tulee syyttämisen ja oikeudenkäynnin substanssiin, niin kaiken huipentuma on tässä se, että pitkien tutkimusten perusteella uskallan väittää ja yksityiskohtaisesti perustellen todeta: WinCapita ei ollut rikos ollenkaan!

WinCapitan liiketoimintasuunnitelman tavoitteet voidaan esittää seuraavilla lauseilla:

* WinCapitan liiketoimintasuunnitelman tavoitteena oli luoda ohjelmisto, jonka avulla jäsenet voivat käydä valuuttakauppaa pitämällä varojaan WinCapitan ulkopuolisessa valuuttakauppaan erikoistuneessa pankissa, ns. valuuttakauppa-alustalla;

* WinCapita asetti jäsenistön merkittäväksi käyttöoikeuslisenssejä, joiden avulla määrittyi se, kuinka suurella pääomalla jäsen voi ohjelmaa käyttäen käydä valuuttakauppaa valuutta-alustalla;

* Käyttöoikeuslisensseille WinCapita maksoi omista varoistaan saman tuoton kuin varoille olisi kertynyt, jos osa varoista olisi ollut ohjelmaa käyttäen sijoitettuina valuutta-alustalle;

* Valuuttakauppaohjelmiston automatisoinin jälkeen WinCapita olisi voinut automaattisesti sekä valvoa valuuttakaupan määrää että saada itselleen automaattisesti kuukausittain tuottoa jäsenen ohjelman avulla saamasta tuotosta valuuttakauppa-alustalla;

* Lisenssien määrä rajoitettiin ja lisenssien tultua merkityiksi niiden hankkimiseksi järjestettiin klubiin lisenssipörssi, jossa jäsenet voivat myydä toinen toisilleen aikaisemmin merkitsemiään tai ostamiaan lisenssejä:

* Jäsenmaksut, ohjelman käyttöoikeusmaksut ja lisenssien merkinnästä kertyneet tulot WinCapita käytti ohjelmiston tuotekehitykseen ja lisenssien tuottojen väliaikaiseen maksamiseen, kunnes ohjelmiston lopullinen valuuttakauppa-alustaan kytketty automatiikka saatiin toimivaksi.

Tämän ohella on hyväksyttävä seuraavat havainnot toiminnan tasosta sen päättyessä 7.3.2008:

* Valuuttakauppaohjelmisto toimi lukuisien ammattilaisten antamien lausuntojen mukaan erittäin hyvin. Vain sen automaattinen kytkentä valuuttakauppa-alustaan puuttui.

* Klubin toiminta päättyi 7.3.2008 ulkopuolisten toimijoiden tekemien pankkitilin sulkemisen ja klubin serverin kaatamisen seurauksena. Klubin hallinto ei näitä toimenpiteitä suorittanut. Kukaan ei suostu kertomaan, miksi näin tapahtui eikä esimerkiksi englantilaiselta Moneybookers pankilta saada millään vastausta sulkemisen todellisesta syystä. Vastausta ei saada, vaikka paikallista oikeusasiamiestä on vaadittu velvoittamaan pankkia antamaan vastauksen tähän kysymykseen.

* Selvitys antaa syyn vahvasti olettaa, että klubin toiminta on lopetettu viranomaisten toimesta. Samaan viittaa sekin, että suoritettu esitutkinta ei sisällä minkäänlaista selvitystä siitä, miten tilin tai serverin sulkemista olisi tutkittu.

Valtavan masentuneena tapahtuneesta Hannu Kailajärvi kirjoitti veljelleen viestin, jossa kertoi tuntevansa, että on pettänyt kaikki. Hän tunsi, että vireille pantu projekti oli johtanut jäsenten kokemaan tappioon ja että hän olisi siitä vastuussa. Nyt syyttäjätaho pitää tätä viestiä osoituksena siitä, että Hannu Kailajärvi oli jo alusta alkaen tarkoittanut pettää kaikkia. Kysymys oli vain klubin toiminnan päättymisen aiheuttamasta valtavasta pettymyksestä ja masennuksesta.

Klubin toiminnan päättymiseen saakka kaikki toiminnot klubissa toimivat täysin moitteettomasti.Tämä tieto perustuu haastatteluihin satojen jäsenten kanssa. Varojen kotiutukset tapahtuivat moitteettomasti aina pyydettäessä, mutta hyvin moni myös sijoitti varojaan uudelleen uusia 6 kk sijoitusjaksoja varten. Kukaan ei väitä päinvastaista. Sen vuoksi ulkopuolisen tahon suorittamat ja klubin toiminnan lopettaneet toimenpiteet eivät voi yht’äkkiä muuttaa koko klubin toimintaa rikokseksi.

Syyttäjätaho on perustellut tätä väittäen, että klubin olemassa olleet varat eivät olisi riittäneet varojen kotiuttamiseen toiminnan päättymistä seuranneen kuukauden aikana, jos kaikki jäsenet olisivat kotiutusta vaatineet. Väite pitää varmaankin paikkaansa ainakin likvidien varojen osalta. Toisaalta mikään pankki maailmassa ei pysy pystyssä, jos tallettajat välittömästi vaativat varojaan ulos pankista. Tämähän on nähty lukuisten pankkikriisien yhteydessä. Mutta normaalisti tallettajat pitävät varojaan pankeissa ja nostavat varoja vain elämisensä tarpeiden mukaan. Miksi nyt pitäisi olettaa, että WinCapitan jäsenet olisivat juuri maaliskuussa 2008 hetkellisesti vaatineet kaikki varansa kotiutettaviksi? Ja miksi tällainen käytännön vastainen oletus tehdään rikossyytteen perusteluna, sillä mitään todellista selvitystä ei ole siitä, että jäsenistö olisi varojaan totaalisesti vaatinut kotiutettavaksi. Pelkkiin likviideihin varoihin ei pidä yksistään tuijottaa, sillä WinCapitan valuuttakauppaohjelmistosta oli jo saatu huikeita tarjouksia ja myös merkittäväksi vielä tarjoamatta jääneiden käyttöoikeuslisenssien määrä muodostivat muodostivat substanssin, joka olisi tarvittaessa ollut verraten nopeasti käytettävissä.

Hannu Kailajärven ohjelmistotyö on nyttemmin saatu päätökseen, mutta se ei enää Vantaalla tunnu kiinnostavan syyttäjiä. Tottakai ohjelman kehittäminen valtavasti myöhästyi, kun kehitystyöhön tarvittavat varat menetettiin ja Hannu Kailajärvi joutui etsintäkuulutetuksi ja sittemin vuoden ajaksi vangituksi. On syytä olettaa, että automatisointi olisi saatu suoritetuksi ainakin parin kolmen kuukauden sisällä, jos toiminta olisi voinut jatkua normaalisti.

Siinä tapauksessa WinCapita olisi voinut saada automatisoinnin kautta huomattavia tuottoja ohjelman toimiessa samalla tasolla kuin siihen saakka. Sen jälkeen ei olisi tarvinnut pohdiskella syyttäjien tapaan sitä, että kyseessä on pyramidihuijaus tai että valuuttakaupan tuotot on maksettu jäseniltä perityillä varoilla. Silloin olisi ymmärretty, että jäseniltä perityt varat oli käytetty tuotekehitykseen ja käyttöoikeuslisenssien väliaikaiseen tuottojen maksuun. Varsinaista valuuttakauppaa ei olisi käyty WinCapitan sisällä vaan ulkopuolisella itsenäisellä valuuttakauppa-alustalla.

On tietenkin mahdollista, että ohjelmiston toimivuus olisi myös jossakin vaiheessa heikentynyt. On mahdollista sekin, että klubin organisaatio ei olisi riittänyt suureksi paisuneen jäsenistön palvelemiseen. On muitakin mahdollisuuksia siihen, että kaikki ei olisi mennyt suunitelmien mukaan. Mutta tällaisille seurauksille on yksi ominainen ja nyt merkittävä piirre: Sellaiset seuraamukset eivät ole rikoksia!

En silti jaksa uskoa tässä maassa sitä, että kaikki edelle kirjoitettu otetaan asianmukaisesti huomioon. Loppujen lopuksi en yllättyisi valtavasti, jos käynnistetty koneisto päätyisi antamaan jutussa tuomioita ja menettämisseuraamuksia. Kun ennakkoasenne on ollut tähänkin saakka niin vahva, ei sen lopputulokseen vieminen jaksaisi enää pahemmin järkyttää. Väärinhän se tietysti olisi, mutta tällaista käynnistettyä koneistoa ei Suomessa hevin saa pysähtymään. Osapuolilla ei ole likikään tasavertaisia asemia oikeuksiensa ajamiseen. Puhumattakaan niistä voimallisista rahamaailman taustavoimista, jotka valtiolla oletettavasti on näkemystensä tukena. Yksityinen piensijoittaja tässä jyrätään eikä menneitä tulla sitten murehtimaan. Juna kulkee ja Suomi on taas oikeusvaltio. Vai onko?

Ilkka Pitkänen

WikiPress: WinCapitaan liittyvät laittomuudet Vantaan käräjäoikeudessa ovat järkyttäneet suomalaisia.

Monimediajulkaisu WikiPress on seurannut tarkasti WinCapitan vaiheita viime vuosien aikana. Kyseinen media on yksi niitä harvoja, joka rohkenee nostaa esille oikeuslaitoksen toiminnassa vallitsevia epäkohtia.

Oheinen kirjoitus on julkaistu osoitteessa: www.wikipress.eu 19.5.2011.

Olen saanut paljon yhteydenottoja kahdesta asiasta. WinCapitaan liittyvät laittomuudet Vantaan käräjäoikeudessa ovat järkyttäneet suomalaisia. Ihmisten keskuuteen on levinnyt epäusko siitä avoimesta röyhkeydestä, jolla Vantaan käräjäoikeus pitää Ilkka Pitkästä pois oikeudenkäynnistä. Maassa on maan tapa, mutta Pitkänen on toimillaan osoittanut ettei kumarra muuta kuin Suomen lakia. Se on ärsyttänyt syyttäjäviraston ja näköjään oikeuslaitoksen täysin yksipuolisiin ja lakiin perustumattomiin päätöksiin. Kun Vantaan käräjäoikeus eväsi Pitkäseltä mahdollisuuden olla osa puolustusta, anoi Hannu Kailajärvi hänelle mahdollisuutta toimia teknisenä avustajanaan. Lupa myönnettiin mutta Pitkäseltä kiellettiin samalla mahdollisuus kysyä mitään syyttäjän todistajilta tai lausua asiassa mitään. Tämä päätös ei perustu mihinkään lainkohtaan, joten Hannu Kailajärvi on jättänyt Vantaan käräjäoikeudelle kirjallisen selvityspyynnön siitä, mihin lainkohtaan Vantaan käräjäoikeus päätöksensä nojaa. Koska päätös on tehty, on noiden kohtien siis jo oltava tiedossa. Olen lähettänyt tätä oikeudenkäynnin kohtaa koskevan materiaalin jo englanniksi käännettynä usean maan lehdille. Olin itse Euronewsin haastateltavana viime kuussa ja he olivat melko järkyttyneitä kun nyt kerroin tästä asiasta. Tosin he eivät tunne Suomen lakia.

On mielenkiintoista nähdä millaista meteliä case WinCapita saakaan vielä aikaan kansainvälisessä mediassa tulevina vuosina. Suomalainen media on osoittanut yleisesti olevansa kovin hampaaton. Omaa tutkivaa journalismia ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole tehty lainkaan. Huhujen kerääminen Suomi24-palstalta, kun ei mielestäni täytä kaikkia tutkivan journalismin kriteerejä.

Tulee muistaa, että ihmisoikeuksien polkeminen on vakava asia myös Suomen rajojen sisäpuolella. Kuka niistä rohkenee kirjoittaa?

WikiPress: Vantaan käräjäoikeus poisti Kailajärven matkustuskiellon

Kulunut viikko on ollut hyvin mielenkiintoinen WinCapitan oikeusprosessin osalta. Muutamat aiemmat viikot olivat lähinnä syyttäjän kuulemista, mutta tällä viikolla annettiin vihdoin puheenvuoro myös Hannu Kailajärvelle.

Puolustuksen näkökulmasta kulunut viikko näyttää sujuneen varsin hyvin, sillä Vantaan käräjäoikeus poisti viikon päätteeksi Kailajärven matkustuskiellon.

WikiPress julkaisi oheisen tiedotteen 25.3.2011

Käänne Hannu Kailajärven oikeuskäsittelyssä sai tänään myös paljon käytännöllisemmän muodon, kun käräjäoikeus poisti KRP:n Seppo Rautavan aikanaan junaileman osin melko lapsellisen matkustukiellon. Samalla käräjäoikeus palautti Kailajärven passin. Tilaisuudessa käytiin hauska keskustelu, kun syytettynä oleva Kailajärvi kysyi leikillisesti; voiko hän nyt matkustaa Panamaan? Kysymys huvitti syyttäjää ja käräjätuomaria. Vastaus oli kuitenkin myönteinen, kyllä se sitä tarkoittaa, käräjätuomari vastasi.

Seppo Rautava määräsi Kailajärvelle tämän vapauduttua ihmisoikeutta loukkaavasta vuoden tutkintavankeudesta hänelle matkustuskiellon. Sen mukaan Kailajärven oli oltava kotona joka ilta 22.00 mennessä ja sen lisäksi ilmoittauduttava säännöllisesti paikalliselle poliisille. Tällaista matkustusieltoa on koko ajan ollut mahdoton ymmärtää muuna kuin kiusantekona.

http://www.wikipress.eu/index.php?page=wincapita2

WikiPress: WinCapitan oikeudenkäynnistä kuuluu kummia

On ollut pitkään tiedossa, että WinCapitan tutkinnan ja oikeusprosessin yhteydessä kaikki asiat eivät kestä päivänvaloa. Esitutkinta on ollut hyvin puolueellista ja asenteellista, lakimiehiä on yritetty jäävätä ja monenlaista muuta käsittämätöntä on tapahtunut. Oikeuslaitos ei myöskään ole toiminnallaan vakuuttanut puolueettomaan oikeuslaitokseen uskovia kansalaisia.

Monimediajulkaisu WikiPress julkaisi oheisen tiedotteen 15.3.2011

Valtamedia vaikenee täysin käynnissä olevasta WinCapitaa ja sen kahta pääsyytettyä vastaan käydystä oikeudenkäynnistä.

Näin tapahtuu, vaikka oikeudenkäynti on saanut jo muutamaan kertaan hyvinkin erikoisia käänteitä. Olisi ollut reilua - tasapuolisuuden nimissä - kertoa että toinen pääsyytetty, Kailajärven entinen naisystävä on kyennyt todistamaan olleensa tietämätön WinCapitaa koskevissa kysymyksissä.

Mutta yhdestä asiasta erityisesti olen huolissani. Syyttäjä perustaa WinCapitan toimintaa koskevat laskelmansa hallussaan olevaan jäsenrekisteriin. Tarkkaan ottaen kahteen rekisteriin. Hannu Kailajärven puolustus on pyytänyt näitä aineistoja nähtäväkseen, niin kuin heidän lain mukaan kuuluisikin. Käräjätuomari Kangas ei osannut tehdä näin tärkestä asiasta päätöstä itse vaan antoi päätöksen listojen luovuttamisesta syyttäjälle(!). Tällaisia farsseja ei yleensä oikeusvaltion oikeudenkäynneissä käydä, mutta syyttäjä Appelsiniltakin meni tämän kysymyksen kanssa sen verran luu kurkkuun, että se jätti päätöksen KRP:lle. Eli nyt siis KRP saa päättää mitkä syyttäjän syytteen perustana olevat aineistot voidaan näyttää puolustukselle.

WikiPress selvitti mistä on kysymys. Lista on yksinkertaisesti sen verran arkaluontoinen, että sitä ei haluta julkisuuteen. Otimme selvää - lähteemme haluaa ehdottomasti pysyä lähdesuojan takana - kenestä on kysymys. Esiin tulleet nimet ovat hyvinkin sellaisia, että on helppo ymmärtää ettei niitä haluta julkisuuteen, varsinkaan näin vaalien alla. Mutta se ei anna kovinkaan hyvää kuvaa Kailajärven oikeudellisesta asemasta.

En julkaise tätä "Appelsiinin listaa". Toivon, että sen julkaisee se taho, joka on tämän sopan keittänytkin, eli KRP.

http://www.wikipress.eu/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=17&cntnt01pagelimit=3&cntnt01returnid=15

Ilkka Pitkänen: WinCapita sijoitusklubin toiminnan pääpiirteet

Sanomat24 julkaisi oheisen tiedotteen 3.3.2011

Vastakkaiselle tiedolle ei juuri ole annettu palstatilaa, eräiden lehtien taholta sellaisen tiedon välittämisestä on selväsanaisesti kieltäydytty. Väite 100 miljoonan euron pyrajidihuijauksesta on syöpynyt lähes kaikkien tietoisuuteen. Jopa jäsenistön on väitetty syyllistyneen törkeisiin petoksiin ja rahankeräysrikoksiin. Tämä on pelkästään viranomaisen väitteen perusteella johtanut siihen, että ihmisten varoja on pantu takavarikkoon laittomiksi väitettyjen tuottojen konfiskoimiseksi valtiolle.Tarkempi selvitys on osoittanut, että WinCapita ei ollut miltään osalta pyramidihuijaus. Paljon mainostettu 100 miljoonaa euroa on muodostunut rahavirtojen kokonaisvaihdosta klubin n. 12.000 jäseneltä klubin suuntaan. Paljon vähemmälle julkisuudelle on jäänyt palautuneet 90 miljoonaa euroa. Uusien jäsenten varoja ei ole milloinkaan jaettu sellaisenaan vanhoille jäsenille. Klubi on maksanut tuottoja sijoituksille vain omista varoistaan. Ja klubin toiminnan loppumisen aiheuttanut todellinen syy on edelleen täysin hämärän peitossa.

WinCapita on ollut yksityinen, Lontoossa Internetin välityksellä toiminut sijoitusklubi. Tällaiselle toiminnalle ei Englannissa vaadita mitään erityistä lupaa. Jäsenistö koostui pääosin suomalaisista, mutta voidakseen toimia klubissa, jäsenen oli ensin siirrettävä omalle Englannissa olevalle pankkitililleen varoja ilman, että klubin toiminta millään tavalla vielä tässä vaiheessa liittyi näihin rahoihin. Vasta siirrettyään omalta englantilaiselta pankkitililtään varoja WinCapitan englantilaiselle pankkitilille jäsen saattoi ryhtyä toimimaan klubin puitteissa, mutta tämäkään varojen siirto ei vielä ollut sijoitusta mihinkään. Jos jäsen niin halusi, hänellä oli oikeus vaatia rahoja takaisin koska tahansa eikä kukaan ole vielä väittänyt, että nämä takaisinmaksupyynnöt olisi kertaakaan jääneet toteutumatta klubin toiminnan aikana.

Herää kysymys, miksi tätä toimintaa ylipäätään on tutkittu Suomessa ja miksi se on nyt täällä jo tuomioistuinkäsittelyssä. Eikö asian tutkiminen olisi kuulunut Englannin viranomaisille rikoksen tekopaikan forumia koskevien yleisten sääntöjen mukaisesti? Oli miten oli, se on kuitenkin selvitetty, että Englannin taholta ei ole tehty mitään viranomaisaloitetta asian tutkimiseksi.

WinCapitassa jäsenille oli tarjolla kolme pääasiallista toimintamuotoa:

1) Klubin tarjoaman valuuttakauppaohjelman lataaminen ja käyttöönotto klubin internet-sivulta. Käyttöoikeus oli kaikilla jäsen- ja käyttöoikeusmaksunsa maksaneilla jäsenillä. Monet jäsenet ovat käyttäneet ohjelmaa ja todenneet poikkeuksetta sen antaneen erinomaisia tuloksia. On syytä korostaa, että ohjelmaa käytettäessä jäsenen varat eivät ole olleet lainkaan WinCapitan hallussa tai määrättävissä. Jäsen sai ohjelmalla vain valuutanvaihtosignaalit ja vaihtoi näiden nojalla varojaan euron ja US dollarin välillä. Näin menetellessään hän ei sijoittanut mitään WinCapitaan. Rahat olivat täysin WinCapitan ulkopuolella. Paitsi että kymmenet jäsenet kertovat positiivisista tuloksista ohjelmaa käytettäessä, ainakin yksi jäsen on dokumentoinut kaikki tekemänsä valuutanvaihdot 1,5 kuukauden ajalta. Sinä aikana hän sai varoilleen 70 %:n tuoton noudattaen klubin ohjelman valuutanvaihto-ohjeita tarkasti. Jos niin halutaan, niin tämä tarkoittaa 560 %:n vuotuista tuottoa rahoille. Tämä voidaan helposti todistelulla osoittaa todeksi. Ja vielä kerran, tätä toimintaa tehtäessä jäsenen varat eivät olleet missään yhteydessä WinCapitan kanssa.

2) Toisena vaihtoehtona WinCapita tarjosi jäsenilleen mahdollisuuden hankkia klubin tarjoamia arvopapereita, joita kutsuttiin lisensseiksi. Klubi lupasi 6 kk:n sijoitusjaksoilla näille sijoituksille saman tuoton kuin niille rahoille, joita jäsenet ohjelmaa käyttäen saivat pitämällä rahat WinCapitan ulkopuolella. Jäsen saattoi hankkia lisenssejä omalta kotisivultaan, vain itselleen ja vain omilla rahoillaan. Ja vain tämä lisenssien merkintä on ollut sijoittamista WinCapitaan. Kaikki muu on ollut normaalia pankkitoimintaa, joka ei kuulu edes harkittavaksi minkään rikoksen osana. Poikkeuksitta jäsenistö on kertonut lisenssien tuoton olleen korkea niin kauan kuin klubin toiminta jatkui. Klubi piti arvo-osuustilin kaltaista rekisteriä jokaisen jäsenen erikseen omistamista lisensseistä. Kukaan ei ole kertonut näiden rekisterien sekaannuksista klubin toiminnan aikana.

3) Lisenssien hyvän tuoton vuoksi niiden arvo nousi klubissa. Alunperin merkittäviksi tarjottujen A-, B- ja C-lisenssien tultua nopeasti loppuun merkityiksi, klubi järjesti jäsenilleen mahdollisuuden myydä lisenssejä toinen toisilleen klubin sivuilla toimineen Lisenssipörssin kautta. Tämä kolmas jäsenyyden toimintamuoto muodostui vaihdoltaan kaikkein merkittävimmäksi. Kun lisenssit merkittiin alunperin 1 euron kappalehintaan, niiden hinta pörssissä kohosi niiden hyvän tuoton vuoksi jopa 20-kertaiseksi. Pörssin liikevaihdosta klubi peri 5 %:n suuruisen välityspalkkion. Lisenssien osto klubin lisenssipörssin kautta ei ollut sijoitusta klubiin, vaan se oli jäsenten keskinäistä kauppaa, joka ei kuulu luonteeltaan minkään rikosoikeudellisen arvioinnin piiriin.
A-, B- ja C-lisenssien ohella klubi tarjosi myöhemmin myös X-lisenssejä, joita ei voitu kaupata pörssissä, vaan siihen sijoitetut varat jäivät klubille, mutta myös niille kertyi tuottoa vastaavin perustein 6 kk sijoitusjaksojen päättyessä.

Näiden perustoimintojen sisään ei mahdu minkäänlaista ketjukirjetyyppistä tai pyramidiluonteista toimintaa.

Jäsenyys klubissa oli mahdollista vain vanhan jäsenen antaman suosituksen perusteella ja vanha jäsen sai suosittelusta kiinteän 200 euron sponsorin palkkion klubilta. Suosittelijan, sponsorin toiminta klubissa päättyi tähän. Jäseneltä hän ei saanut mitään suoritusta ei myöskään osuutta jäsenen mahdollisista varojen siirroista tai sijoituksista klubissa. Sponsori sai kuitenkin klubilta yhden viidenneksen klubin lisenssipörssin välityspalkkiosta ja saman osuuden sponsoroidun jäsenen positiivisista lisenssien tuotoista. Mutta vielä kerran, jäsenen sijoituksista klubiin suosittelija ei saanut osaakaan.

Sen vuoksi kyseessä ei ole ollut pyramidipeli.

Jäsenyys ei myöskään velvoittanut sijoituksiin. Useat jäsenet tyytyivät vain käyttämään valuuttakauppaohjelmaa.

Jäsenmaksuina klubi peri kultakin jäseneltä 1.000 euroa, ohjelman käyttöoikeusmaksuna 1.000 euroa ja lisäksi vaadittiin 1.000 euron lisäpanos, joka jäi sijoituksia varten jäsenen käyttöön sijoitustilille. Hän saattoi kuitenkin koska tahansa pyytää sen kotiuttamista aivan samoin kuin muiden.

Kun jäsen oli suorittanut jäsenmaksun ja ohjelman käyttöoikeusmaksun tai merkinnyt lisenssejä, näihin tarkoituksiin käytetyt rahat eivät enää olleet jäsenen omaisuutta. Lisenssejä jäsen voi vain myydä lisenssipörssin kautta, mutta koskaan jäsen ei voinut vaatia niistä rahoja takaisin klubilta.

WinCapitan toiminta loppui äkillisesti 7.3.2008 siihen, että englantilainen Moneybookers Ltd pankki sulki klubin pankkitilin. Klubin tilille jäi tuossa vaiheessa 4,8 miljoonaa euroa. Pankki ei ilmoittanut sulkemisen syytä eikä ole koskaan myöhemminkään lukuisista vaatimuksista huolimatta suostunut sitä ilmoittamaan, ei myöskään sitä, kenen pyynnöstä sulkeminen tapahtui. Vaatimus asian selvittämisestä on tehty myös englantilaiselle oikeusasiamiehelle, Financial Ombudsman Service, mutta yhtä kaikki, vastausta ei ole sieltäkään saatu.

Samaan aikaan klubin oma serveri joutui hyökkäyksen kohteeksi eikä enää toiminut jäsenten suuntaan. Hannu Kailajärvi pyysi Luxembourgissa olevaa serverin ylläpitäjää avaamaan serverin uudelleen, mutta mitään ei tapahtunut. Peläten, että serveri oli joutunut ulkopuoliset hyökkäyksen kohteeksi, Hannu Kailajärven oli pakko ftp-linjan kautta poistaa serverin tiedot, jotta ne eivät olisi joutuneet vääriin käsiin.

Jo syksystä 2007 lähtien Sisäasiainministeriön taholta esitetyt WinCapitaa koskevat epäilyt saivat uutta vauhtia klubin toiminnan lamaannuttua. Nyt lähdettiin vaatimaan, että klubin toimintaa oli arvioitava huijauksena koko toiminnan ajalta. Sellaista ei kuitenkaan jäsenistö havainnut koskaan klubin toiminnan aikana.

Tutkinnanjohtajan tekemällä takavarikkopäätöksellä käynnistettiin toimenpiteet klubin varojen saamiseksi takavarikkoon, joka onnistuikin 17.4.2008 lontoolaisen tuomioistuimen päätöksellä Suomesta tehdyn virka-apupyynnön avulla. Miksi klubin tili oli suljettuna 7.3.2008-17.4.2008 välisen ajan ei ole selvitetty, vaikka sitä on vaadittu paikallisen Financial Ombudsman Service toimiston kautta. Se on kuitenkin selvitetty, ettei mikään toimenpide klubin varoja kohtaan ole saanut alkuaan Englannista, kaikki perustuu suomalaisten käynnistämiin toimenpiteisiin.

Huhtikuusta 2008 Keskusrikospoliisi käynnisti sitten Suomessa turvaamistoimet, joissa klubin jäseniltä takavarikoitiin varoja yhtä paljon kuin mitä he olivat saaneet tuottoja WinCapitan kautta. Keskusrikospoliisin mielestä on yhdentekevää, onko tuotto tullut klubin lisenssien mukaisista tuotoista vai kurssivoittona lisenssien myynnistä arvopaperipörssin kautta toisille jäsenille. Kaikki "rikoshyöty" oli vaadittava konfiskoitavaksi valtiolle!

Kaikkea toimintaa ja varsinkin rahaliikennettä klubin puitteissa Keskusrikospoliisi ja syyttäjät kuvaavat "virtuaalisiksi". Todellista on heidän mukaansa vain se, miten paljon rahoja on siirretty WinCapitaan ja kuinka paljon sieltä takaisin. Se mihin tarkoitukseen varat oli siirretty tai mistä tuotoista oli kysymys, ei esitutkinnan ja syytteen mukaan ole merkityksellistä, koska kaikki toiminta klubin sisällä kuitataan sanomalla vain, että se kaikki oli luonteeltaan "virtuaalista".

Esitutkinnan ja syytteenkin ajatusrakennelma on omituinen, koska teoreettinenkin mahdolliseen rikokseen liittyvä toiminta Englannissa on lähestulkoon kokonaan jätetty selvittämättä. Sen sijaan tuhansia jäseniä on kuulusteltu tuntikausia heidän Suomessa tekemistään varojen siirroista ja varojen kotiuttamisista. Varojen siirtely ennen klubissa tapahtunutta sijoittamispäätöstä ei voi kuulua minkäänlaisen rikoksen piiriin. Monilla jäsenillä on samat pankkiyhteydet käytössä tänä päivänäkin ja monilla oli niitä jo ennen WinCapitaa. Rahojen siirto on normaalia pankkitoimintaa. Vasta klubin sisällä tapahtuneet lisenssien merkinnät ovat voineet olla sijoituksia ja niidenkin osalta on monta kysymyskerkkiä sen suhteen, että onko siinä tehty jokin rikos. Mutta klubin sisäinen toiminta on jätetty lähes kokonaan tutkimatta merkinnällä "virtuaalista". Todella omituinen lopputulema rikostutkinnalle, jonka päämääränä tulisi tietysti olla niin sanotusti täysi näyttö rikoksesta ja syyllisyydestä!

Seuraava piirros auttanee ymmärtämään edellä kuvattuja jäsenistön rahavirtoja WinCapitan suuntaan. Piirros kuvaa olennaiset varojen siirrot WinCapitan suuntaan:

Varojen siirrot WinCapitan suuntaan:

Piirros ei välttämättä ole helppo lukea, mutta se sisältää toiminnan olennaiset osat jäsenten pankkiliikenteestä WinCapitan suuntaan. On syytä tässä vielä kerran todeta, että kaikki jäsenmaksut, ohjelman käyttöoikeusmaksut, lisenssien merkintämaksut ja provisio lisenssipörssin vaihdosta kuuluivat klubille lopullisesti. Ne eivät enää olleet jäsenten varoja. Ja näistä varoista klubille kertyi huomattava omaisuus, jolla se oli oikeutettu tekemään ratkaisuja täysin oman harkintansa mukaan.

Gii-klubin nimellä WinCapitan päätilille siirtyi jäsenistön varoja ennen WinCapitaa harjoitetusta laukkavedonlyöntiin liittyneestä toiminnasta.

Klubin jäsenten varat pidettiin klubin sisällä omilla tileillään klubin oman serverin avulla eikä kukaan jäsen ole toistaiseksi edes väittänyt, että hänen varansa olisivat klubin toiminnan aikana sekaantuneet jonkun toisen jäsenen varojen kanssa. Tilien suhteen klubi toimi jäsenistön pankkina ihan normaalin pankin tavoin.

Niinpä klubin sisäinen toiminta johti jäsenten keskinäisiin täysin WinCapitan toiminnan ulkopuolisiin toimiin. Jäsenet tekivät kauppoja kiinteistöistä, yrityksistä ja kaikenlaisista muista asioista, jotka eivät mitenkään liittyneet muulla tavoin WinCapitaan paitsi, että jäsenet maksoivat kauppahintoja siirtämällä varoja klubin sisällä ostajan tililtä myyjän tilille! Luottamus klubin sisäisen "pankkitoiminnan" varmuuteen nousi jäsenten keskuudessa tälle tasolle! Jossain vaiheessa klubi pyrki tällaista toimintaa rajoittamaan, mutta kerrottu luottamus toiminta vain osoittaa, miten jäsenistö suhtautui varojen erillisyyteen klubin sisällä.

Lisenssipörssin kautta tapahtunut kaupankäynti jäsenten kesken ei kuulunut klubille muuta kuin välitysprovision verran. Muutoin oli kyse jäsenten keskinäisestä arvopaperikaupasta. Klubi sai vain provision, muutoin varat kulkeutuivat jäseneltä toiselle eivätkä kauppahinnat kuuluneet klubin omaisuuteen tai kassaan missään vaiheessa. Piirroksessa on kuvattu jäsenen 12 maksaman kauppahinnan kulkeutuminen jäsenen 15 sijoitustilille WinCapitassa.

Kaikki tämä edellä kerrottu ei ole ollut lainkaan Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtajien mieleen.

Keskusrikospoliisi ja syyttäjät yrittävät pelkistää asian väittämällä,
- että kaikki toiminta WinCapitan puitteissa oli virtuaalista,
- että kaikki varojen siirrot WinCapitaan olivat laitonta rahankeräystä,
- että kaikki varojen palautukset olivat rikoksella saatua hyötymistä ja että kyse oli vain entisten jäsenten laittomasta varojen jaosta;
- että sijoituksilla ja sijoitusten määrillä ei ollut mitään merkitystä varojen palauttamisessa jäsenistölle;
- että eri maissa tapahtuneilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja
- että toiminta oli huijausta sen perusteella, että klubi ei saanut muita ulkopuolisia tuottoja.

Yhteenvetona voi sanoa, että sekä esitutkinta että vireille tulleet syytteet osoittavat, että Keskusrikospoliisi ja syyttäjät pyrkivät pelkistämään koko WinCapitan toiminnan seuraavan kaavion mukaiseksi:
Kaikki syytteet rakentuvat tämän perusolettaman varaan.

Keskusrikospoliisin ja syyttäjien perusväittämä on se, että klubin toiminta on ollut huijausta, koska klubiin ei tullut mitään klubin ulkopuolisia tuottoja. Tämä väite on pahanlaatuinen vääristymä ja sillä ohjataan ajatusta klubin toiminnasta täydellisesti harhaan. Klubi on ansainnut toiminnallaan rahaa. Ei sen ole tarvinnut hankkia tuloja jäsenistön ulkopuolelta. Se on saanut tuottonsa palvelemalla jäsenistöä.

Keskusrikospoliisi näyttää olevan niin täydellisesti maailmalla tapahtuneiden Ponzi-huijauksen tapaisten huijausten ajatusmaailmoissa, ettei se näe tai halua nähdä todellisuutta tämän WinCapita sijoitusklubin toiminnasta. Vahvalla ennakkoasenteella toteutetun esitutkinnan ja nyttemmin esitettyjen syytteiden avulla ylläpidetään vuosia jatkunutta erehdystä ja unohdetaan, että klubilla oli oikeus itsenäiseen toimintaan ja itsenäiseen tuottojen ansaitsemiseen.

Klubi sai tuottoja jäsenmaksuista.

Klubi sai tuottoja valuuttakauppaohjelman käyttöoikeusmaksuista.

Klubi sai tuottoja jäsenten merkitsemistä lisensseistä.

Ja klubi sai tuottoja lisenssipörssin kautta tapahtuneesta liikevaihdosta.

Nämä kaikki tuotot ja niillä ansaitut varat eivät enää kuuluneet jäsenten varoihin. Klubi oli nämä tuotot saanut lopullisesti itselleen. Klubi oli siten saanut ulkopuolista tuottoa itselleen.

Klubin tuotot saattoivat näistä lähteistä nousta jopa 60 - 70 miljoonaan euroon. Eivätkä klubin saamat tuotot olleet enää jäsenten henkilökohtaisia varoja. Sen vuoksi klubin päätökset tuottojen käsittelystä eivät ole loukanneet jäsenten etuja. Eikä tuotoilla saatujen varojen käsittelystä päättäminen klubissa ylipäätään kuulunut jäsenistön oikeuksiin.

Keskusrikospoliisi ja syyttäjä väittävät kuitenkin toisin. Kaikki rahat ovat kuulemma samaa virtuaalista massaa! Vaikka klubi on selkeästi maksanut lisenssien tuottoja ihan laillisista omista varoistaan, syyttäjä väittää varojen edelleen kuuluneen jäsenistölle ja että (pakko pistää lainausmerkkeihin) "kyse oli vain vanhojen jäsenten varojen palauttamisesta uusille jäsenille" !!!?

Keskusrikospoliisi ja syyttäjät tietävät hyvin sen, että jäsenille maksetut tuotot muodostuivat vain lisensseihin sijoitettujen pääomien mukaan. Tietenkin vanhat jäsenet ehtivät saada tuottoja sijoituksilleen enemmän kuin uudet, joiden sijoitusten tuottojaksot eivät vielä olleet päättyneet tai tuottoja ei oltu ehditty nostaa montaa kertaa. Mutta tuotot perustuivat aina lisenssien määriin, eivät laisinkaan jäsenyyden kestoon.

Keskusrikospoliisi ja syyttäjät eivät myöskään erottele jäsenten saamien tuottojen lajeja toisistaan. Mitään eroa ei tehdä sen suhteen, onko palautuva tuotto syntynyt sijoituksista lisensseihin ja niiden tuotosta vai jäsenten keskinäisistä lisenssien kaupoista lisenssipörssin kautta. Näyttää vahvasti siltä, että juuri lisenssipörssin kautta kulkeneesta jäsenten välisestä kaupasta saadut tuotot ovat muodostaneet 70-80 % jäsenille palautuneiden varojen määrästä. Tästä syyttäjät vaikenevat täysin.

Kun jäsen merkitsi lisenssejä merkintähintaan 1 euro/kpl, niin myöhemmin niiden arvo kohosi jopa 20-kertaiseksi lisenssipörssissä. Siten jäsen, joka osasi merkitä lisenssejä vaikkapa 50.000 eurolla, saattoi lisenssipörssin kautta oikealla hetkellä kotiuttaa sijoituksensa tuottona kaksi miljoonaa euroa. Tämä ei kuulu minkään rikoksen piiriin, vaan on jäsenten keskinäistä arvopaperikauppaa. Syyttäjät väittävät tätä kuitenkin vain laskennalliseksi ja virtuaaliseksi totuudeksi ja hyväksyvät vain oman “totuutensa” asiassa.

Hannu Kailajärvi on kertonut maksaneensa lisenssien tuottoja valuuttakaupan koepanostusten mukaisina. Hän on kertonut tarkoituksensa olleen, että suurempia sijoituksia ulkopuoliseen valuuttakauppaa tehdään vasta hänen valmisteilla olleen ohjelmansa kehityttyä robotti-tasoiseksi, johon hän ei vielä ennen klubin toiminnan päättymistä ehtinyt edetä. Mutta niin kauan kuin klubilla oli omia varoja runsaasti, sijoittamiseen ei ollut tarvettakaan, kun luvatut tuotot pystyttiin maksamaan klubin omista varoista ilman laajempaa sijoitustoimintaa.

Keskusrikospoliisi ja syyttäjä väittävät, että tällainen tuottojen maksaminen on ollut törkeätä petosta! Väitettä on vaikea ymmärtää. Nähdäkseni törkeä petos olisi tapahtunut, jos Kailajärvi ja WinCapita olisi jättänyt tuotot maksamatta!!!

Jäsenistö ei silti tiennyt toiminnan aikana, että tuotot maksettiin klubin omista varoista. Jäsenistön vankka käsitys oli, että tuotot syntyvät valuuttakaupasta. Mutta tästä huolimatta tuotot maksettiin säntillisesti niiden eräpäivinä ja ne maksettiin täsmälleen valuuttakaupan kertoimien suuruisina.

Kukaan jäsenistöstä ei silti voi väittää, ettei ole tiennyt toiminnan riskeistä. Jos joku väittää, että varojen siirtoa WinCapitaan voitaisiin verrata pankkitalletuksiin, niin sellainen jäsen valehtelee. Jäseniä varoitettiin jatkuvasti toiminnan riskeistä. Kun klubin toiminta sitten päättyi toistaiseksi tuntemattomasta syystä, riskien ottajat joutuvat kärsimään tappioita niinkuin maailmalla on tapahtunut monien valuuttakauppaan erikoistuneiden yhtiöiden ja yhdistysten kanssa. Ne kaikki eivät kuitenkaan ole huijauksia tai petoksia, vaan niiden liiketoiminta on vain yksinkertaisesti johtanut tällä riskialttiilla toimintasektorilla vararikkoon. Näin on käynyt myös WinCapitan kohdalla eikä kukaan edes tiedä tässä vaiheessa, mistä toiminnan loppuminen aiheutui.

WinCapitan toiminnan määritteleminen rikosoikeudellisesti rangaistavaksi on vailla todellista pohjaa. Erityisesti se on sitä klubin jäsenistön osalta, joka toimi täysin hyvässä uskossa ja joka monin tavoin pyrki varmistumaan toiminnan laillisuudesta. Kaikki toiminnan aikaiset jäsenistön tietoon tulleet viranomaistenkin välittämät tiedot viittasivat siihen, että toiminta oli täysin laillista.

Nyt Keskusrikospoliisi ja syyttäjät yrittävät kaikin tavoin estää ylle kuvatun selvityksen tulemisen osaksi käynnistettyä oikeudenkäyntiä. Allekirjoittanutta laatijaa on jäsenistön turvaamistoimia koskevissa oikeudenkäynneissä yritetty jäävätä vähintään kaksikymmentä kertaa. Kahdesti on jääväyksiin jouduttu hakemaan muutosta, joiden perusteella Rovaniemen ja Itä-Suomen hovioikeudet totesivat jääväysväitteet perusteeettomiksi. Oikeudenkäyntien ulkopuolella jääväysväitteet ovat tulleet esiin myös tilanteissa, joissa jäsenistön puolesta on annettu vastineita esitutkinnan johdosta. Nyt yritetään jäsenistön näkemys pitää eristettynä tästä pääjutun oikeudenkäynnistä ja näemmä Vantaan käräjäoikeus on jo juttuun vihkiytynyt samalla tavalla. Eli kaikin tavoin yritetään toimia siten, että asiaan perehtyneiden lakimiesten ei sallita toimittaa hankkimaansa tietoa pääjutun yhteydessä esitettäväksi! Onko tämä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin suomalainen ilmentymä?

Täytynee tässä huomauttaa siitä, että laatija on valittu jäsenistön muodostaman laajan "puolustusrintaman" toimesta edustamaan jäsenistöä paljon laajemminkin kuin pelkästään yhden jäsenen puolustajana. Laatija on tehnyt muun muassa kanteluita Eduskunnan Oikeusasimiehelle ja Oikeuskanslerille noin 250 jäsenistöltä tulleen valtakirjan nojalla. Kantelut on jätetty tutkimatta sillä perusteella, että nämä oikeudenkäytön valvojat ovat ilmoittaneet toistuvasti, että asiaan ei puututa niin kauan kuin esitutkinta asiassa on vireillä. Kommentti on erikoinen, sillä se johtaa vastakkaispäätelmänä siihen, että esitutkinnan kestäessä tutkiva viranomainen saa näin luvan toimia miten mielivaltaisesti tahansa. Kolmasti laatija on pitänyt esitelmän tilanteesta puolustusrintaman Laukaan Peurunkaan kokoontuneelle jäsenkunnalle, joita paikalle on esitystä tullut eri tilaisuuksissa 500 - 800 henkeä.

Tämän vuoksi merkitystä asian arvioinnille voi olla sillä, että laatijan edustaman jäsenistön mielipide on laajapohjaisempi kuin pelkästään yhden jäsenen mielipide. Ja todennäköisesti jäsenistöstä ei kovainkaan moni tulisi laatijan ohella vaatimuksia Vantaan prosessissa esittämään.

Väite laajan asianomistajajoukon kuulemisen mahdottomuudesta on siten täysin tuulesta temmattu. Paikalla Vantaan käräjäoikeudessa ei ollut laatijan ohella ketään muuta asianomistajaa edustettuna tai esittämässä vaatimuksia puhevallan käytöstä. Mitään merkkejä ei ole siitä, että asianomistajien läsnäolo ja esiintyminen käräjäoikeudessa tulisi merkittävästi lisääntymään. Resurssipulaan viittaaminen on siten vain kulissi, jolla esitutkinnan puutteet selvittävän tiedon pääsy oikeudenkäyntiin halutaan jostakin syystä estää.

Todellisen laajan tiedon esille tulemista oikeudenkäynnissä vaikeuttaa vielä sekin, että pääjutun syytetyt vaihtoivat puolustajiaan marraskuussa 2010. Vaara on olemassa siitä, että jutun kaikkiin yksityiskohtiin ei käytettävissä olevan ajan puitteissa ehditä riittävästi perehtyä. Jos näin käy, se koituu jäsenistön oikeuksien tappioksi.

Sen seikan ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia, miksi tutkintaviranomaiset ja syyttäjät ja nyt vielä oikeudetkin pyrkivät menettelyllään työntämään asianomistajien näkemykset pois tämän Suomen suurimmaksi (?) mainostetun talousrikoksen käsittelystä tuomioistuimessa. Jos asia on todellakin laadultaan kuvattua luokkaa, niin onko oikeusvaltiolle kunniaksi, että oikeudenkäynnin tärkeä osapuoli suljetaan käsittelyn ulkopuolelle ja vielä vähintäänkin kyseenalaisin perustein. Ei asianomistajien ja jäsenistön mielipiteiden kuuleminen voi todellista aihetta antaa tämänkaltaiseen syrjimiseen.

Ilkka Pitkänen

YLE: WinCapita-jutun pääkäsittely alkaa oikeudessa

Ystävänpäivän jälkeinen tiistai tulee olemaan mielenkiintoinen WinCapitan jäsenistön näkökulmasta. Pääjutun oikeuskäsittely alkaa monen vuoden odottamisen jälkeen. WinCapitan jäsenistö seuraa mielenkiinnolla istuntojen etenemistä ja mediakäräjillä on mukana myös suuri joukko median edustajia.

On edelleen epäselvää, mitä oikeastaan on tapahtunut ja mitä väitetään tapahtuneen. Ennakkotietojen mukaan näkemyseroja tulee olemaan monenlaisia. Vaikuttaa vahvasti siltä, että myös valtiolla on dollarin kuvat kirkkaana silmissä ja monet wincapitalaiset ovat perustellusti huolissaan siitä, että onko suomen valtio omalla ryöstöretkellä.

Tämän hetken tietojen mukaan syyttäjä on taistelemassa valtiolle ainakin n. viiden miljoonan euromäärää, joka on ollut jo vuosia jäädytettynä WinCapitan tilillä Englannissa. Kenen rahaa nämä miljoonat ovat niin juridisesti, kuin moraalisesti?

YLE julkaisi oheisen tiedotteen tänään aamuyöstä:

Sijoitusklubi WinCapitaan liittyvän rikosjutun pääkäsittely alkaa tänään tiistaina Vantaan käräjäoikeudessa. Syyttäjä vaatii klubin perustajalle Hannu Kailajärvelle vähintään viiden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta.

Kailajärven apuriksi epäillylle naiselle vaaditaan myös vankeutta samoista rikoksista tai toissijaisesti avunannosta niihin.

Nyt oikeudessa puitavaan WinCapita-kokonaisuuden päähaaraan liittyi kolme muutakin epäiltyä, mutta heidän osaltaan syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen.

WinCapitaa epäillään Suomen kaikkien aikojen suurimmaksi sijoitushuijaukseksi. Sijoituskerhoon liittyi yli 10 000 ihmistä, ja poliisin arvion mukaan WinCapitaan sijoitettiin kaikkiaan 100 miljoonaa euroa.

Syyttäjän mukaan GiiClub, WinClub ja WinCapita -nimillä toimineen klubin toiminnasta ja luonteesta annettiin sen jäsenille väärää tietoa, minkä seurauksena tuhannet ihmiset sijoittivat klubiin rahaa erehdyksen vallassa. Klubin suorittama rahankeräys on syyttäjän mukaan järjestetty pyramidipelin muodossa tai ketjukirjeeseen verrattavalla tavalla.

Kailajärveltä syyttäjä vaatii ainakin kuusi miljoonaa euroa ja naiselta 160 000 euroa rikoshyötynä valtiolle. Epäillyt kiistävät syyllistyneensä rikoksiin.

Edessä on vuosia kestävä WinCapita-oikeudenkäyntien sarja. Koko laajuudessaan WinCapita-tutkinnassa on eri puolilla maata kuulusteltu rikoksesta epäiltynä noin 600 ihmistä.

Vyyhdin päähaaran oikeuskäsittelyn arvioidaan kestävän ainakin ensi syksyyn. Tuomiota on lupa odottaa aikaisintaan vuodenvaihteessa.

Jutun asianomistajien korvausvaateet käsitellään erillisessä oikeudenkäynnissä, joka pidettäneen vasta, kun päähaaran käräjät on käyty. Korvausvaatimuksia on esittänyt yli 2 200 henkilöä. Korvausvaatimusten yhteismäärä on 37 miljoonaa euroa.

YLE Uutiset

Sanomat24: Omituista uutisointia Helsingin Sanomilta

Sanomat24 julkaisi oheisen tiedotteen 6.1.2011.

Helsingin Sanomat on julkaissut omituisella tavalla uutisen WinCapitan Hannu Kailajärven puolustuksen vaihtumisesta 5.1.2010, laatijana toimittaja Lasse Kerkelä.

Sanomat24.fi julkaisi jo marraskuussa 2010 uutisen tuosta puolustuksen vaihtumisesta. Samassa yhteydessä uutisoitiin, että väistyvän puolustajan tohtori Kavoniuksen rooli on muuttumassa todistajaksi. Muutamalla asiaan liittyvällä asiasanalla Internetin hakukoneisiin olisi jutun laatineelle Lasse Kerkelälle tämä paljastunut, sanoo Sanomat24.fi -verkkolehden päätoimittaja Jarmo Juntunen.

Vantaan käräjäoikeus on 19.11.2010 antamallaan päätöksellä vapauttanut oikeustieteen tohtori Petter Kavoniuksen Kailajärven puolustajan tehtävistä ja määrännyt asianajaja Sorsan Kailajärven puolustajaksi 16.11.2010 lukien. Mikä uutinen on tuo 5.1.2011?, ihmettelee Juntunen.

On omituista Helsingin Sanomilta, että se julkaisee uutisena vanhan asian, jonka toinen kilpaileva media on julkaissut jo tuoreena. Tässä Lasse Kerkelän uutisoinnissa ei mainittu mitenkään, että toinen media sen on jo julkaissut tuosta asiasta. Osa muusta mediasta on seurannut uutisointia ikään kuin Helsingin Sanomat olisi ensin uutisoinut asiasta, sanoo Juntunen.

Helsingin Sanomissa on tosin väitteitä, joita ei ollut marraskuussa laatimassani uutisoinnissa tästä asiasta, mutta se saattaa toimittaja Lasse Kerkelän entistä oudompaan valoon, toteaa Juntunen.

Kailajärven lakimies tohtori Kavonius on 15.11.2010 Vantaan käräjäoikeudelle toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että hänet vapautetaan Kailajärven puolustajan tehtävistä päämiehen ja puolustajan välillä ilmenneen luottamuspulan vuoksi. Tämä lukee suoraan Helsingin Sanomien ”uutisoimassa” käräjäoikeuden ratkaisussa, sanoo Juntunen.

Todistajan ja puolustajan tehtävät ovat ristiriidassa ja synnyttävät puolustajalle luottamuspulan, koska puolustajan tulisi pitää asioita päämiehen ja puolustajan kesken luottamuksellisena, ja todistajan puolestaan lähtökohtaisesti kertoa kaikki ankaran rangaistuksen uhalla. Tätä selkeää luottamuspulan syytä ei Kerkelä ole lukijoilleen kertonut, huomauttaa Juntunen.

Otsikointi puolustajan saamista potkuista päämieheltään on vähintäänkin omituista, kun puolustaja itse on vapautusta tehtävistä hakenut. Onko harhauttavien tai epätosien väitteiden lisääminen laatimaani uutiseen vanhasta tapahtumasta tehnyt siitä uuden asian?, ihmettelee Juntunen.

Molemmat uutisoinnin kohteet, eli sekä Kailajärvi että Kavonius, oudoksuivat selvitykseni mukaan Kerkelän uutisoinnin ajankohtaa. Samoin molemmat pitivät Kerkelän laatimaa uutisointia tarkoitushakuisena ja asenteellisena, Juntunen lisää.

Helsingin Sanomien puolesta olen vilpittömästi pahoillani, että sen sivuille on päässyt toimittaja Lasse Kerkelän heikkolaatuista työtä, kun lehden toimittajat ja työn laatu ovat yleisesti ottaen viime aikoina olleet hyvin korkeatasoisia, sanoo Juntunen.

HS: WinCapitan Kailajärvi antoi lakimiehelleen potkut

Helsingin Sanomat julkaisi tänään vuoden ensimmäisen WinCapita-juttunsa. Koko kirjoitus on kyhätty kokoon varsin heppoisista aineksista ja melkoisen hutiloimalla. Kuvastaa varsin suurta huolimattomuutta, että kuvatekstin mukaan jutun kuvassa pitäisi olla Kailajärvi, mutta todellisuudessa kuvassa on kuitenkin täysin eri henkilö. Kuka tunnistaa tämän TV:stä tutun hahmon?

Helsingin Sanomat ehti siis ensin, mutta nähtäväksi jää, kenen vuoro on seuraavaksi.

Hesarin juttu aukeaa luettavaan kokoon klikkaamalla:

WinCapitan pääjutussa uusia käänteitä

WinCapitan ympärillä on ollut viime aikoina aktiivista liikehdintää. Sanomat24 julkaisi oheisen tiedotteen 20.11.2010:

WinCapitan pääjutussa on tapahtunut uusia käänteitä. Vantaan käräjäoikeus on lähettänyt suurelle ihmisjoukolle jonkinlaisen kehotuksen vaatia korvauksia syytetyiltä.

Sanomat24:lle tulleiden tietojen mukaan tästä joukosta suuri osa ei ole edes vaatinut esitutkinnassa mitään korvauksia, vaan ilmoittanut, että ei tule sellaisia vaatimaan. Nämä ihmiset ovat ilmoittaneet pitävänsä Vantaan käräjäoikeuden viestejä asiattomina ja loukkaavina. Vantaan käräjäoikeus on menettänyt monien silmissä luottamusta tämän asian puolueettomana käsittelijänä.

Pääjutun puolustajat ovat myös vaihtumassa

WinCapitan pääjutussa ovat myös molemmat puolustajat vaihtumassa. Hannu Kailajärvelle on tulossa nyt kolmas juristi. Ensin Kailajärven oikeusavustajana on toiminut OTT Kari Uoti. Sen jälkeen on puolustajana toiminut OTT, dosentti Petter Kavonius. Nyt puolustajaksi on vaihtumassa kolmas juristi.

Sanomat24:n tietojen mukaan uusi puolustus saattaa kutsua Kailajärven puolustajan tehtävät jättävän OTT, dosentti Petter Kavoniuksen todistajaksi selvittämään päättelyn ja päätöksenteon tutkimuksen näkökulmasta, miten WinCapitan eri toimijat ovat päätyneet erilaisiin käsityksiin toiminnasta. Kavoniuksen tieteelliset tutkimukset ovat käsitelleet päättelyä ja päätöksentekoa, erityisesti oikeudelliseen päätöksentekoon sovellettuna.

Pääkäsittely Vantaan käräjäoikeudessa alkanee helmikuussa 2011.

http://sanomat24.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=13573&Itemid=196

Helmikuuhun on vielä pitkä aika ja ennen sitä ehtii tapahtumaan paljon. Case WinCapitaa aktiivisesti seuraavat ovat myös nähneet ja kokeneet monenlaista. Olen jo pitkään sanonut, että mikään ei minua enää yllätä ja samanlaista suhtautumista suosittelen myös kaikille blogin lukijoille.

YLE: WinCapitan syyteharkinta valmistuu perjantaina

kuvassa: syyttäjä Mika Appelsin

Syyttäjävirasto ilmoittaa saavansa ikuisuusprojektilta vaikuttavan syyteharkinnan valmiiksi tällä viikolla. YLE vuotaa tietoja tulevasta jo kahta päivää ennen tarkempien tietojen julkaisemista. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisen mediasirkuksen syyttäjä Appelsin aikoo itsensä ympärille kehittää. Mikan tukijoukoista löytyy ainakin mediataidot hallitseva vaimo.

YLE julkaisi oheisen tiedotteen 3.11.2010

Valtakunnansyyttäjänvirasto saa perjantaina valmiiksi WinCapita-jutun syyteharkinnan. Nyt valmistuva osuus koskee jutun päähaaraa. Epäiltyjä on viisi, muun muassa on Hannu Kailajärvi. Poliisi epäilee WinCapitaa laajaksi pyramidihuijaukseksi.

Jutun tutkinnan teki aikanaan Keskusrikospoliisi. Se kuuli yli kaksi vuotta kestäneessä tutkinnassa yli 3 200 ihmistä.

Kaikkiaan kuultuina olevat kertoivat taloudellisten vahinkojen nousseen noin 41 miljoonaan euroon. Vahingonkorvauksia jutussa on vaadittu yli 32 miljoonaa euroa.

WinCapitaan liittyvien juttujen ensimmäinen oikeudenkäynti alkoi jo jouluna 2009.

YLE Uutiset

linkki YLE:n uutiseen: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/wincapitan_syyteharkinta_valmistuu_perjantaina_2111365.html

YLE on kujalla

Sain eilen sähköpostiviestin eräältä blogin aktiiviselta lukijalta, joka oli kirjoittanut viestiin otsikon " YLE on kujalla ". Saatteeksi oli kopioitu oheinen ohjelmaennakko. Jokainen voi itse vapaasti muodostaa oman käsityksen valtionyhtiö YLE:n tavasta tasapainoilla monesssa yhteydessä tutuksi tulleen syyttömyysolettaman kanssa. Ollako vai eikö olla?

YLE naljailevaan sävyyn mainitsee sen, mihin monet WinCapita-sijoittajat uskovat, mutta minkälaiseen käsitykseen jutun parissa hyörineet toimittajat ovat itse päätyneet?

En luvannut antaa YLE:lle haastattelua kyseiseen dokumenttiin, vaikka minulta sellaista pyydettiin aiemmin tänä vuonna. Jo pelkästään dokumenttisarjan nimi "Pimeän puolella" ei jätä sijaa selittelyille. Vaikuttaa vahvasti siltä, syvällinen asiaan perehtyminen on jätetty kokonaan tekemättä. Vakuuttelivat asiaa tarkasteltavan ristivalossa, mutta nähtäväksi jää, onnistutaanko siinä.

Väitän edelleen, että taitava toimittaja saa varmuudella leikeltyä mistä tahansa vastauksesta mieleisensä ennalta määriteltyyn viitekehykseen. YLE paljastaa korttinsa jo hyvissä ajoin ennen kyseisen ohjelman ulostuloa.

Ohessa YLE:n ohjelmaennakko:

Amerikanitalialainen Carlos Ponzi kehitti 1920-luvulla omalaatuisen huijauskuvion, joka perustui väitettyyn arvopaperikauppaan. Hänen asiakkaansa uskoivat vakaasti, että Ponzilla on nerokas liikeidea, joka tuottaa heille satumaisia voittoja.

Todellisuudessa Ponzi ei tehnyt kauppoja, vaan rahoitti seuraajiensa palkkioiden maksua uusien tulokkaiden sijoituksista. Ohjelma kertoo havainnollisesti, miten tämä pyramidihuijauksen klassinen kuvio toimii.

Suomessa on viime vuosina tullut kaikille tutuksi "sijoitusklubi" WinCapita, jota poliisi epäilee ponzi-tyyppiseksi pyramidihuijaukseksi. Klubin jäseniksi ryhtyi tuhansia tavallisia suomalaisia miehiä, joista monet sijoittivat siihen jopa kymmeniätuhansia euroja.

Rahat on tutkinnan ajaksi jäädytetty, ja klubin keskushenkilönä toiminut Hannu Kailajärvi on ollut vangittuna pian kaksi vuotta. Kailajärven syyttömyyteen, poliisin ja pankkien salajuoneen sekä WinCapita-sijoitusten tuottoihin uskoo edelleen suuri joukko entisiä klubilaisia, joiden ydinjoukko on perustanut WinCapita-nimellä toimivan uuden osakeyhtiön.

Hannu Lauerman kanssa taloushuijauksista ja suomalaisten hyväuskoisuudesta on keskustelemassa (5.12.) filosofian tohtori Markku Kuisma.

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/pyramidihuijaaminen