Imatran käräjäoikeudessa oli jälleen tänään käsittelyssä WinCapita-sijoittajan vakuustakavarikkoasia. Kyseisen rivisijoittajan vakuustakavarikkoa oli jatkettu jo useita kertoja aiemmin ja nyt asiaa käsiteltiin vuorostaan suullisessa käsittelyssä. Syytteitä ei ole nostettu ja syyttäjä halusi saada lisäaikaa mahdollisten syytteiden nostamiselle. On kaikille selvää, että syyttäjän nykyiset näytöt eivät riitä syytteiden nostamiselle ja siksi on vain kerjättävä lisäaikaa.
Asian käsittely ei ollut millään tavalla tarkasteltuna uskottavaa, sillä tuomarilla oli käräjäoikeuden päätös tehtynä valmiiksi, jo ennen istunnon alkua. Surullista, mutta totta suomalaisessa oikeuskäytännössä. Päätös oli valmis ennen istuntoa!?!
Poikkeuksellisen tämän henkilön käsittelystä tekee myös se, että kyseisen rivisijoittajan asiaa käsiteltiin toistamiseen avoimin ovin, vaikka identtisellä sijoittajaprofiililla olevien henkilöiden asioita on käsitelty poikkeuksetta suljetuin ovin. Syyttäjänä näissä päinvastaisten salassapitovelvoitteiden asioissa on molemmissa ollut nuorehko ja epävarman oloinen Antti Hyvärinen.
Tänään Imatralla syyttäjä Hyvärinen yritti mumisten pyytää puheenvuoroa istunnon alussa ja suurella todennäköisyydellä yrittäen samalla vaatia istuntoa käytäväksi yleisön läsnäolematta. Täysin samanlaisen salauksen hän sai menemään läpi mm. Savonlinnan käräjäoikeudessa aiemmin syksyllä. Miksi kaikkia istuntoja halutaan salata, vaikka epäillyt haluavat itse julkisia oikeudenkäyntejä?
Syyttäjä ei selvästikään halua kenenkään pääsevän tarkastelemaan epäloogista toimintaansa. Mitään järkeviä perustelua hän ei ole antanut istuntojen salaamiseksi. En usko, että yhtään älyllistä perustelua edes pystytään antamaan, sillä uskottavaa selitystä ei ole edes olemassa. Käräjäoikeuden ollessa pelkkä kumileimasin, ei perusteluja myöskään kysellä.
On tullut selväksi, että hampaattomat tuomarit täyttävät syyttäjien pienimmätkin toiveet.
Tänään koko shown varastanut käräjätuomari Ilpo Vainikainen ei kuitenkaan antanut kenellekään puheenvuoroja istunnon alkumetreillä vaan hän luki pitkähkön alkupuheenvuoron koomisesti "pikalukuna", normaalilukunopeuteen suhteutettuna n. 3x nopeudella. Tuomari ei selvästikään ole töissä tuntipalkalla.
Koko istunto huitaistiin juoksemalla läpi. Kokonaisaika tällä näytelmälle oli n.15min.
Väistämättä syntyi vaikutelma, että Vainikainen ei suhtautunut asian käsittelyyn asian vaatimalla vakavuudella. Oikeuslaitosta tulisi myös tuomarin itsensä kunnioittaa, eikä käyttäytyä viihdeohjelmissa nähtävien tuomareiden tavoin.
Epäilty kiisti esitetyt väitteet, sillä mitään näyttöä syyllisyydestä ei ole esitetty näiden vuosien aikana missään vaiheessa. Syyttäjän mielestä on kuitenkin "syytä epäillä" ja siksi löysässä hirressä saadaan ihmisiä roikottaa. Tuomari korosti, että ei tarvitse olla edes oletettavasti syyllinen vaan riittää, että on syytä epäillä syytetyn olevan epäiltynä mahdollisesta rikoksesta.
Edelleen on tosin epävarmaa, onko mitään rikosta edes olemassa.
Käräjätuomari Vainikainen kiukutteli ja äksyili epäammattimaisesti läpi koko istunnon.
Syyttäjä Hyvärinen oli hukkua valtavien paperipinojen alle, joita hän oli raahannut istuntoon puhtaasti somisteeksi. Puolustajan pyytäessä syyttäjältä vastauksia syyttäjä Hyvärinen jähmettyi täysin. Selviin kysymyksiin ei löytynyt vastauksia ja erään todella erikoisen tekosyyn Hyvärinen päästi kuitenkin ilmoille. Hän kertoi, että ei halua perustella oikeudelta pyytämäänsä lisäaikaa takavarikolle ja mahdollisten syytteiden nostamiselle, koska yleisön joukossa on sellaisia, joille hän ei halua asiaa kertoa.
Täysin käsittämätöntä toimintaa syyttäjän taholta. Voiko syyttäjä oikeasti valita esittämänsä asiat kulloinkin paikalla olevan lehteriyleisön mukaan? Tuomari Vainikainen päästi luimistelevan syyttäjän pulasta ilmoittaen lakonisesti, että syyttäjä ei perustele asiaa. Avoin istunto on avoin istunto, mutta tällaisella joukkuepelillä ei mitenkään voida turvata syytetylle puolueetonta oikeudenkäyntiä. Osaako tuomari siis lukea syyttäjän ajatuksia, kun kerran mitään ei tarvitse perustella?
Syyttäjälle esitettiin myös suora kysymys, jossa tiedusteltiin Hyvärisen tietoja WinCapitan rahaliikenteen sulkijasta. Hyvärinen vastasi tähän kysymykseen selvästi, että hän ei tiedä. Tulisikohan tuossa asemassa olevan virkamiehen yrittää jollakin tapaa selvittää asia? Voi myös olla, että ei häntä edes kiinnosta, koska asian selviäminen sotkisi nykyistä kuvitteellista viitekehystä, johon tätä asiakokonaisuutta yritetään väkipakolla saada mahtumaan.
Istunnon loppupuolella käräjätuomari Vainikainen kaivoi mapistaan kotitöinään kirjoittamansa "käräjäoikeuden ratkaisun", joka oli identtisesti syyttäjän toiveiden kaltainen. Päätös oli tulostettu punaiselle paperille, jotta paperi varmasti löytyy kaiken koheltamisen keskellä. Tulee jälleen kerran väistämättä mieleen, että miksi tällaisia kulissioikeudenkäyntejä edes järjestetään? Syyttäjä ja tuomari pelasivat samaan pussiin taas todella räikeällä tavalla. Käräjätuomari myös muistutti painokkaasti istunnon aikana, että pitäähän syyttäjälle antaa näissä asioissa kunnolla työrauha.
Normaalilla moraalilla ja järjellä varustetun ihmisen pitäisi myös osata ajatella omaa napaansa pidemmälle. Ylimielisyys ja valtatyhjiöstä johtuva pullistelu saa aikaan huonoja ratkaisuja sekä aiheuttaa tuhansille rehellisille suomalaisille täysin tarpeetonta kärsimystä. Kolme vuotta kestänyt löysässä hirressä roikottaminen on ilmeisesti syyttäjä Hyväriselle ja käräjätuomari Vainikaiselle täysin kohtuullinen aika.
Yleisö poistui istunnosta hämmentyneenä. Monikaan ei voinut uskoa näkemäänsä farssia todeksi. Onko osaavien ja ammattimaisesti toimivien oikeuden palvelijoiden olemassaolo pelkkä fiktio?
