Haistan palaneen käryä

kuva: Maria Vuorivirta-Heikkinen ja luimisteleva tutkinnanjohtaja Seppo Rautava

KRP:n suorittama WinCapita -tutkinta on ollut todellinen farssi. KRP on manipuloinut ja häikäilemättömästi syöttänyt valheita Suomen kansalle helpottaakseen omaa työtään. Onko tällainen toimintamalli moraalisesti oikein ja millaisia sanktioita tästä seuraa, kun totuus tulee aikanaan esille?

KRP tietysti yrittää vähätellä aiheuttamaansa tuhoa ja kärsimystä. Ihmisiä on ajettu todella ahtaalle, perheitä on hajonnut, yrityksiä on kaatunut ja ihmishenkiä on menetetty.

Case Ulvila on osoittanut sen, että kun on kaksi eri tutkijaa niin on myös kaksi täysin erilaista tutkintalinjaa ja kaksi täysin erilaista näkemystä tapahtumien kulusta. Case WinCapitan yhteydessä KRP on esitellyt, vaikka kuinka monta eri henkilöä nimikkeellä tutkinnanjohtaja. Miksi tällaista henkilörulettia on jouduttu pyörittämään?

Syyttäjien osalta on toimittu täysin samoin. Jutun pääsyyttäjä "siirtyi" aikanaan työtehtäviin ulkomaille ja hänen tilalleen ei hankittu uutta syyttäjäryhmän vetäjää. Miksi? Miten on mahdollista, että Suomen suurimmaksi väitetyn jutun osalta syyttäjäryhmälle ei koettu tarvittavan vetäjää? Syyttäjä Aho lähes naurettiin ulos oikeussalista viime syksynä, kun puurot ja vellit menivät häneltä sekaisin. Oliko se sittenkin virtuaalista vaiko oikeaa rahaa? Aho ei ollut ihan varma, miten se lopulta pitikään mennnä.

Onko toimintamalli jokseenkin niin, että kun riittävästi vaihdetaan tutkinnanjohtajia ja syyttäjiä niin lopulta löytyy sellainen koostumus, joka suostuu toimimaan ilman moraalia ja rehellisiä tarkoitusperiä? Vaikuttaa vahvasti siltä, että on yhä olemassa tietty viitekehys, johon WinCapitaa pyritään jääräpäisesti pusertamaan. Tämä on myös luontainen selitys sille, miksi viitekehykseen sopimattomat asiat jätetään todistusaineistosta huomioimatta. Myös KRP:n tulisi olla rehellinen tehdessään työtään. Suomi ei ole rehellisten ihmisten maa, kuten aikaa seuraavat ihmiset hyvin tietävät.

Korruptio rehottaa, mutta silti yritetään lapsenomaisesti jankata, että Suomessa ei ole korruptiota. Yhä laajemmin ihmiset tietävät asioiden todellisen tilan ja meille typeryksille nauretaan ympäri maailmaa. Mikä kansa on oikeasti näin kiltti ja hölmö, että antaa itseään kusetettavan meidän omilla rahoillamme vuosikymmenestä toiseen?

Näin siis meille on aiemmin kerrottu esitutkinnan valmistumisesta:

25.6.2008 Soronen "tämän vuoden lopulla"
9.1.2009 Tiesmaa "En näe estettä, että jopa ennen kesää"

Harri Tiesmaa sai väistyä tehtävästä, kuten blogin lukijat hyvin tietävät. ilmoitetut määräajat venyvät ja paukkuvat. Lumet ovat sulaneet jo monta kertaa, eikä valmista näytä tulevan.

Ohessa muistutukseksi kaksi vanhempaa kirjoitusta täältä blogista:

http://columbonblogi.blogspot.com/2009/07/wincapita-syyttajaryhman-vetaja-siirtyi.html
http://columbonblogi.blogspot.com/2009/11/seppo-rautavan-ja-krpn-toiminta-ei.html

KRP:n Maria Vuorivirta-Heikkinen kehui viime viikolla jälleen itseään ja työkavereitaan, vaikka todellisuudessa heidän tekemisilleen nauretaan ympäri Suomea. MVH ei voi olla niin sinisilmäinen, että hän luulisi oikeasti, että hänen lausuntojaan enää kukaan järkevä ihminen ottaa vakavasti. Näytöt toiminnan laadusta on jo annettu.

KRP:n Maria Vuorivirta-Heikkisen muisti on todella lyhyt. Saamme kuulla hänen suustaan ontuvia selityksiä vuodesta toiseen. MVH on myös todennut, että media keksi itse aikoinaan paljon mainostetun Kailajärven tunnustuksen. Eipä tullut MVH:llä mieleen tätä epäkohtaa kuitenkaan tiedotteissaan korjata. Ei tietenkään tullut, koska julkisuudessa elävä valhe tukee KRP:n omia tarkoitusperiä. Mikä KRP:tä motivoi tällaiseen manipulointiin? Kuka osaa kertoa?

MTV3 kirjoitti 5.5.2010:

"Tutkinnanjohtaja Maria Vuorivirta-Heikkisen mukaan tutkinta on sujunut jutun mittasuhteet huomioiden poikkeuksellisen ripeästi."

Omakehu haisee. Minne on hävinnyt viimeiset kaksi vuotta, koska samanlaista itsekehua on KRP julistanut jo vuodesta 2008? Tuhannet ja tuhannet WinCapitan jäsenet tarkkailevat KRP:n tekemisiä tauotta ja olen täysin varma, että yksikään kivi ei jää lopulta kääntämättä myöskään viranomaistoimia tarkasteltaessa. On hyvä muistaa, että totuutta ei voi paeta, vaikka suojatyöpaikka voisikin antaa joskus vääristyneen mielikuvan elämän tosiasioista.

MTV3 julkaisi oheisen uutisen viime viikolla:
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2010/05/1116291

Aamulehden Koponen harhailee

kuva: Aamulehti
kuvassa: Taneli Koponen

Aamulehden Taneli Koponen rakensi WinCapita -aiheisen kirjoituksen 14.2.2010. Koponen oli lisännyt tekstiinsä muutaman kommentin myös KRP:n Maria Vuorivirta-Heikkiseltä. Meidän kaikkien tulee muistaa, että KRP ei voi omien sanojensa mukaan tiedottaa WinCapitan asioista esitutkinnan tässä vaiheessa.

Keskusrikospoliisi sanoo toista ja tekee toista. Tämä on oikein hyvin linjassa KRP:n muunkin räpeltämisen kanssa. Missä menee heidän omasta mielestään raja tiedottamisen suhteen? Näkemykseni mukaan KRP:n raja menee siinä, että mitään positiivista ei tiedoteta ja jokainen myönteinen asia pyritään muotoilemaan negatiiviseen sävyyn. Olenko edelleen oikeassa?

Koponen on nostanut tekstinsä otsikoksi: "Poliisilla 500 epäiltyä WinCapita-jutussa". Mitenköhän Taneli tämän asian itse sisäistää? Mitä KRP tarkoittaa epäillyllä tässä asiayhteydessä? Mistä ihmisiä epäillään? Onko tällä kertaa epäilyn kohteena WinCapitaan sponsoroineet henkilöt? Onko sponsorointi rikos?

Epäillä voi aina. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että jokainen on syytön kunnes toisin todistetaan. KRP pitää median avustuksella yhä illuusiota yllä valtavasta rikollisjoukosta ja kadonneesta sadasta miljoonasta. Jokainen blogia seuraava tietää, että molemmat uskotelmat ovat silkkaa harhaanjohtamista. Miljoonia ei suinkaan ole kateissa.

Nostin jo kesällä esille, että kaikesta rahaliikenteestä jää aina jälki. KRP on saanut jollakin kierolla tavalla käsiinsä tilitiedot Moneybookersista ja nyt heillä on tarkka tieto siitä, miten tuo "valtava" 100 miljoonaa on liikkunut. Käsitykseni mukaan KRP edelleenkin piilottelee tuota aineistoa.

Rahan siirtäminen tai sijoittaminen eivät ole rikos länsimaissa. Olen jo lyönyt muutaman vedon mahdollisista jäseniin kohdistuvista syytteistä. Uskooko joku vakavissaan, että WinCapitan tapauksessa nostetaan 500 ( viisisataa! ) eri syytettä? Olisiko vihdoinkin aika herätä todellisuuteen?

KRP:n Maria Vuorivirta-Heikkinen toteaa: "Klubiin liittyvät rahanpesuepäilyt ovat yksittäistapauksia. Sijoitukset ovat olleet pääasiassa tavallisten suomalaisten säästöjä. Kyllä ihmisistä paistaa harmi siitä, että varoja on menetetty."

Mielestäni tämä lausunto antaa realistisempaa kuvaa tutkinnan todellisesta tilasta. Suosittelen lukiessa painottamaan sanaa "yksittäistapaus". Tämä on samalla totuus koko vyyhdissä. On yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat rikkoneen WinCapitan sääntöjä ja Suomen lakia. Näiden henkilöiden on toki vastattava omista teoistaan. Koko jäsenistöä on täysin tarpeetonta yrittää leimata rikolliseksi. Minulla alkaa olla jo ikävä Jouni Laihon sepostuksia. Jouni kun ei löytänyt WinCapitasta mainostamaansa pyramidipeliä. Missä on Jouni?

Aamulehti kirjoittaa myös näin: "Olemme kuulleet esitutkinnassa yhteensä yli 3000:a henkilöä. Epäiltyjen joukossa on ihmisiä, jotka ovat esittäneet itse vahingonkorvaus- ja rangaistusvaatimuksia, sanoo krp:n tutkinnanjohtaja Maria Vuorivirta-Heikkinen."

En tiedä, missä vaiheessa Maria Vuorivirta-Heikkisestä on tullut tutkinnanjohtaja? Tietääkö KRP enää itsekään kuka hutiloivaa tutkintaa johtaa? Ihmiset vaihtuu ja koko vyyhti hajoaa käsiin. Ei hyvältä näytä. KRP:n uskottavuus on isosti koetuksella.

KRP:n käsitys "epäillystä" ja "uhrista" on jokseenkin sama kuin syyttäjä Ahon käsitys "oikeasta rahasta" ja "virtuaalirahasta". Rautalanka alkaa olemaan vähissä. Onko se todellakin niin, että kaikki eivät vain kykene ymmärtämään?

Tanelin mukaan WinCapitasta on luvattu tuottoja. Voisiko Taneli vielä hieman täsmentää väitettään? Kuka lupasi? Kenelle lupasi? Minä tiedän varmuudella, että WinCapita itse ei ole luvannut tuottoja kenellekään. "Yksittäistapaukset" ovat voineet lupailla, mutta se on sitten jo toinen asia. Onko Taneli kanssani eri mieltä?

Yli kaksi vuotta on kulunut ja sama sekoilu jatkuu. WinCapitan jäsenistöltä on vaadittu isosti kärsivällisyyttä. Rivien välistä on kuitenkin luettavissa, että lopulta pitkällinen odotus palkitaan.


Aamulehden alkuperäinen tiedote:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/170233.shtml

Tanelin oma blogi:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profile/TaneliKoponen

Kauppalehti takoo kun rauta on kuumaa

Kauppalehden tämänpäiväinen juttu aiheesta WinCapita pitää yhä illuusiota yllä siitä, että KRP:n WinCapita -tutkimukset olisivat menneet alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisesti.

Tämän päivän kirjoitus oli hyvin tyypillinen ja täysin linjassa sen kanssa, mitä WinCapitasta on kyseinen lehti aiemminkin kirjoittanut. Toimittajat vaihtuvat, mutta tarinat jatkuvat samana. Olen oppinut, että "uutisen" voi kirjoittaa, vaikka ilman uutista. Mässäileviä lööppejä on myös helppo rakentaa ja sinisilmäinen kansa niitä toki päivästä toiseen myös janoaa. Iltapäivälehtien suosio tuskin monella muulla tapaa selittyy. Nykyisellään muutkin lehdet tavoittelevat Iltapäivälehtien edustamaa tyyliä asiasisällön kustannuksella.

Varatuomari Ilkka Pitkänen mainitsi viime syksynä eräässä uutispätkässä, että case WinCapitan ymmärtäminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa. On kuitenkin tullut selväksi, että, vaikka rautalankaa käyttäisi kilometrikaupalla niin selvätkään asiat eivät mene kaikilla ihmisillä ymmärrykseen.

Tuusulan oikeudenkäynnissä syyttäjä Aho sekoili virtuaalirahan ja oikean rahan kanssa myötähäpeää herättävällä tavalla. Hänen tarinansa ei kestänyt tuomarinkaan mielestä kasassa. Kauppalehden kirjoituksessa puolestaan mainitaan, että WinCapitan tilille jäi 4800 euroa. Kenenkäs varoja ne ulkomailta jäädytetyt 4,6 miljoonaa euroa oikein olivat? Olivatko nuo jäädytetyt miljoonat sitten WinCapitan, Hannun vaiko jonkun muun?

Kaikkialla puhutaan yhä 100:n miljoonan huijauksesta, mutta minne päätyivät eurot, jos ei kerran WinCapitalle, eikä Hannulle? Väitetään edelleen, että kyseessä oli huijaus. Kuka huijasi? Ketä huijasi? Miten huijasi ja kuka tästä kaikesta hyötyi? Miten väitetyt palapelin palaset loksahtavat edes jotenkin järkeväsi paikoillensa?

Media kirjoittaa Hannusta, jäsenistöstä ja WinCapitasta juuri siinä kontekstissa kuin kulloisenkin lehtijutun shokeeraavuuden kannalta on lehdelle kannattavaa. Totuudella ei ole niin väliä kunhan vain saadaan revittyä rajuja otsikoita.

KRP:n Leila Melander "esitti" vuonna 2008, että rahat eivät ole hävinneet vaan ne ovat jaettu uudelleen. Syksyllä 2009 KRP taas uskotteli Thaimaan viranomaisille, että WinCapitan kolme pääepäiltyä jakoivat keskenään 97 miljoonaa euroa. Eikö kukaan oikeasti huomaa minkäänlaista ristiriitaa näissäkään väitteissä? Osaavatko suomalaiset ollenkaan lukea vai onko vika sittenkin ymmärryksessä?

Kaipaisin tarkennusta WinCapitaa käsitteleviin lehtikirjoituksiin muutenkin. Tiedän, että toimittajat lukevat tätäkin blogia niin voisiko joku nokkela toimittaja tehdä kattavan artikkelin WinCapitan nykytilanteesta? Toivoisin objektiivista yhteenvetoa julkisuudessa olleista väitteistä ja siitä miten valtavasti julkisuudessa olleet väitteet ovat muuttuneet matkan varrella. Missä on se alussa väitetty pyramidipeli? Missä on nykyään se n. 20:n päätekijän joukko? Miksi rehellisiä suomalaisia on pidetty vankilassa ilman järkeviä perusteluita? Miksi kansalaisten varoja on jäädytetty täysin mielivaltaisesti laissa olevaa porsaanreikää apuna käyttäen? Väittääkö joku, että laissa oleva 4kk:n omaisuuden jäädytysoikeus, perusteella "on syytä epäillä" on tarkoitettu niin, että 4kk:n pätkiä voi olla, vaikka 10 peräkkäin?

4kk pitää riittää selvittämään onko kansalaisen raha rikollista vai ei. Varakkaita kansalaisia ei saa ajaa maksuvaikeuksiin tehottoman viranomaistutkinnan taholta. Kuka ottaa lopulta vastuun perusteettomista jäädytyksistä ja perheiden tarpeettomasta ahdingosta?

Tutkinta on kestänyt luvattoman kauan ja tutkinnan taso on ollut surkeaa. Missä on toimittajien rohkeus tarkastella KRP:n tekemisiä? On säälittävää, jos kaikki WinCapitasta kirjoittavat toimittajat ovat oikeasti sittenkin vain kilttejä koiranpentuja. Miksi mediat kirjoittavat päivästä toiseen täysin turhanpäiväisiä juttuja, eivätkä toimittajat käytä lainkaan asemaansa vallan vahtikoirana WinCapitan tapauksessa? Onko tämä case muka toimittajillekin ylivoimaisen vaikeaa?

Hämmästelen jatkuvasti sitä, kuinka hutiloimalla tehdään lehtijuttuja ja lisäksi kateellinen kansa nielee kaiken hymyssä suin. Eikö valtaväestöllä ole todellakaan älliä päässä sen vertaa, että kansan riveistä uskallettaisiin ääneen ihmetellä case WinCapitan mystisyyttä?

Mikä kumma tässä voi kestää ja kestää, vaikka kaikenhan piti olla niin päivän selvää? Jouni Laiho ratkaisi omasta mielestään palapelin jo syyskuussa 2007. Aikaa on kulunut n. 2,5 vuotta ja edelleenkään ei ole esittää todisteita rikollisesta toiminnasta. Kerrassan surkeaa säheltämistä virkamiesarmeijan toimesta. Kaikissa ammattikunnissa ei ilmeisesti tule potkuja, vaikka olisi tehtävässään epäpätevä. Lain rikkominenkin katsotaan läpi sormien.

Tänään siis väitettiin pääjutun menevän syyteharkintaan tämän vuoden loppuun mennessä. KRP kertoili pitkälti samoja tarinoita jo vuonna 2008. Mikä siellä maksaa ja miksei kukaan vieläkään uskalla sanoa totuutta ääneen?

Kumpi taho kertoo lopulta totuuden? syyttäjä vaiko KRP? Median toiminta on ollut liian selkärangatonta jo kahden vuoden ajan ja sieltä rintamasta siis tuskin löytyy rohkeutta totuutta paljastaa. Mitä täällä pelätään?

Syyttäjä oli hukassa "WinCapita" -oikeudenkäynnissä

kuva: oikeus.fi
Syyttäjä Sari Aho pelaamassa pesäpalloa.

Eilinen päivä oli case WinCapitaa seuraavan silmin katsottuna todella tapahtumarikas. Aamulla mediat uutisoivat päivän "WinCapita" -oikeudenkäynnistä. Aamun uutisoinnista sai jopa sellaisen vaikutelman, että kyseessä olisi voinut olla todellinen WinCapita -oikeudenkäynti. Totuus oli kuitenkin jotain ihan muuta.

Eilisessä oikeudenkäynnissä oli syytettynä pariskunta, joissa molemmat osapuolet olivat saaneet tuottoja WinCapitasta. Molemmat syytetyt olivat toimineet rehdisti WinCapitan sääntöjen mukaisesti.

Aiemmin oikeus oli määrännyt pariskunnan toisen osapuolen matkustuskieltoon. Matkustuskielto oli asetettu jo yli 1,5 vuotta sitten, koska silloin oli "syytä epäillä", että WinCapitan jäseniksi tiedetty pariskunta olisi syyllistynyt johonkin rikokseen.

Edellä esitetty oli lyhyt tiivistelmä lähtökohdista eilen päivällä käytyyn oikeudenkäyntiin.

Olen jo aiemmissa kirjoituksissani monesti kummastellut tutkijoiden ja syyttäjän poukkoilevaa toimintaa. On siis tullut hyvin selväksi, että KRP ja syyttäjät ovat suorittaneet esitutkintaa läheisessä yhteistyössä. En ole edelleenkään ymmärtänyt, miten ainuttakaan WinCapitaan liittyvää osakokonaisuutta voidaan viedä oikeuteen ennen pääjutun syyteharkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä.

Koko asetelma eiliseen oikeudenkäyntiin oli näkemykseni mukaan vähintään omituinen. Asioiden käsittelyssä tulisi aina olla jonkinlainen looginen järjestys. Samalla niukat resurssit tulisi keskittää olennaiseen. On toki eri asia, mikäli huomio yritetään tietoisesti siirtää sivuun asian ytimestä. Aikaa voidaan pelata johonkin asti, mutta siinäkin tulee lopulta rajat vastaan.

Eilen oikeudenkäynnissä tuli ilmi, että syyttäjänä toiminut Sari Aho oli tullut oikeudenkäyntiin varsin puutteellisella tietopohjalla. Aho piti itsestäänselvyytenä, että WinCapitan toiminta olisi ollut jollakin tapaa rikollista. On säälittävää, että rehelliseksi mielletty syyttäjä elää harhassa kuvitellen, ettei syyttäjän tarvitse esittää mitään todisteita väitteidensä ja uskomustensa tueksi.

Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä Aho yritti siis vaikeroiden väittää syytettyjen syyllistyneen oletettuihin rikoksiin. Mietin vain, minne kummassa syyttäjältä unohtui todisteet rikollisesta toiminnasta? Eikö oikeussali ole edelleenkin se paikka, jossa pitää olla myös jotain näyttöjä, eikä vain pelkkää sanahelinää?

Sari Ahon kertomuksista ja kehonkielestä pystyi tulkitsemaan, ettei syyttäjä Aho ollut kovinkaan hyvin sisäistänyt WinCapitan todellisuutta. Hänen esittämänsä väitteet olivat surkuhupaisia. Syyttäjällä oli kertomansa mukaan olemassa todisteet jäsenistön tekemästä, Moneybookersin kautta kulkevasta rahaliikenteestä. Syyttäjä yritti kuitenkin olla luovuttamatta näitä asiakirjoja puolustuksen lakimiehen, Ilkka Pitkäsen käyttöön. On ala-arvoista leimata ketään syylliseksi ja samalla hankaloittaa puolustuksen toimintaa piilottelemalla lainvastaisesti keskeisiä asiakirjoja. Miksi ihmeessä syyttäjän pitää yhä turvautua tällaiseen venkoiluun?

Tuomari kuitenkin määräsi syyttäjän luovuttamaan kaikki väitetyt asiakirjat myös puolustuksen lakimiehen käyttöön, kuten laissa selväsanaisesti määrätään. Suomi oli saanut EIT:ltä tällä viikolla tuomion vastaavanlaisesta tapauksesta.

Syyttäjä puhui pahasti ristiin virtuaalirahasta ja todellisesta rahasta. Koko Sari Ahon kertomus oli todella epäselvä. Oikeussalissa kuultiin naurunpurkauksia syyttäjän epäloogisten väitteiden yhteydessä. Paikallaolijoille tuli entistä vahvempi käsitys siitä, että syyttäjäryhmä ei ole vieläkään tilanteen tasalla. Kovasti yritetään näyttää toteen sellainen yhtälö, mikä ei toimi edes teoreettisella tasolla. Voiko omalla toiminnalleen oikeasti sokeutua näin räikeästi? Mielestäni jonkinlaista itsekritiikkiä pitäisi harjoittaa ja miettiä myös, mitä kehtaa sanoa ja väittää todeksi varsinkin oikeussalissa.

Eilen sain onnekseni huomata, että Suomestakin löytyy edelleen fiksuja ja päteviä tuomareita. Kaikki eivät sentään mene samaan ansaan, johon tuomari Lumiala kesällä astui. Eilisessä istunnossa ollut tuomari pyysi syyttäjä Aholta todellisia näyttöjä tapahtuneesta rikoksesta, mutta Aholla ei ollut todisteita esittää. Mielestäni on täysin käsittämätönta ja todella amatöörimäistä toimintaa syyttäjäryhmältä mennä oikeuteen yleensäkään näin huonosti valmistelluilla jutuilla. En voi uskoa, että syyttäjäryhmä oikesti kuvitteli naruttavansa oikeuslaitosta pelkällä puheella.

Eilinen tuomari teki useita järkeviä päätöksiä. Tuomari kumosi 1,5 vuotta sitten määrätyn matkustuskiellon, joka aiemmin esti perheen matkustamisen ulkomailla sijaitsevaan kotiinsa. Olen todella iloinen, että järki ja oikeudenmukaisuus saivat eilen voiton syyttäjän edustamasta näkemyksestä. Tuomari ilmoitti, että WinCapitan pääjuttu tulee käsitellä ensin ja vasta sitten voidaan tarkastella lisää kyseisen pariskunnan tilannetta.

Rautalangasta väännettynä, tuomari sanoi nyt ääneen sen tosiasian, että ensin tulee esittää toteen rikos ja vasta sitten voidaan ottaa kantaa siihen, onko joku ollut rikokseen osallisena. Kuvitteliko syyttäjäryhmä, että tällaisia naurettavia hahmotelmia jostakin "WinCapitan sivuhaaroista" saataisiin tässä kohtaa menemään läpi oikeudessa?

Koko eilinen oikeudenkäynti oli todellinen farssi ja saattoi samalla naurunalaiseksi WinCapita -syyttäjäryhmän toiminnan. Oikeuslaitos todisti samalla myös sen, ettei rehellisen ja osaavan tuomarin yli tässä maassa sentään kävellä. Lakia tulee kunnioittaa vaikka olisikin "valtion palveluksessa."

Median edustajia oli oikeudessa myös läsnä. Illan aikana julkaistuissa teksteissä oli hyvin erilainen sävy kuin pari vuotta sitten julkaistuissa sensaatiohakuisissa ja valheellisissa teksteissä. Mediakin alkanee myös lämpenemään sille vaihtoehdolle, että ensin tulisi tutkia ja vasta sitten hutkia, mikäli hutkimiseen on yleensäkään tarvetta.

WinCapitan jäsenet saivat eilen selkeän erävoiton syyttäjästä. Puolueeton oikeuslaitos ei uskonut syyttäjän epäloogisia ja ristiriitaisia väitteitä ilman todisteita. Myötähäpeäni on tässä kohtaa suuri syyttäjäryhmää ja KRP:n tutkintaa kohtaan.

STT kuvasi eilistä toimintaa seuraavalla väliotsikolla: Takapuoli edellä liikkeelle?