Mika leikkii mafiapäällikköä

Meille suomalaisille on yritetty vuosikymmenet vakuutella oikeusjärjestelmämme reiluutta ja sitä, että kaikki oikeusistuimet ovat itsenäisiä ja oikeudenmukaisia toimijoita.

Kenelläkään oikeusprosessin ulkopuolisella ei myöskään lain mukaan ole lupa painostaa näitä eripuolilla Suomea olevia itsenäisiä oikeusistuimia.

WinCapita-jutun pääsyyttäjä Mika Appelsin on kuitenkin päättänyt toimia toisin. Syyttäjä Appelsin on hiljattain lähettänyt massapostia laamanneille ympäri Suomea. (Laamanni on käräjäoikeudessa viraston päälliköstä käytetty nimitys.)

Voisin kuvitella, että joissakin maailmankolkissa mafia toimii samalla tavalla, painostaen itsenäisiä oikeusistuimia taipumaan manipuloijan kannalta suotuisaan ratkaisuun. Mika ei selvästikään luota siihen, että käräjäoikeudet itsenäisinä päätöksentekijöinä, osaisivat tehdä ”oikean” ratkaisun. Tarkennan, että M. Appelsin ei suinkaan toimi syyttäjänä kaikissa WinCapitaan kytkeytyvissä oikeusjutuissa, mutta kiireelliseksi luokittelemallaan kirjeellä hän pyrkii oikeuslaitosta ohjailemaan.

Appelsin unohtaa tahallisesti mainita kirjeessään, että Itä-Suomen hovioikeus oli ensimmäinen oikeuspaikka, joka halusi tarkemmin perehtyä WinCapitan rakenteeseen. Itä-Suomen hovioikeuden oikeudenkäynti oli siitä erilainen, että syyttäjän ei annettu mielivaltaisesti jyrätä. Minkään lain mukaan kaikki se, mitä WinCapita teki ei voi kokonaisuudessaan olla rikollista toimintaa ja tästä johtuen WinCapitasta tulleet rahat eivät kaikki suinkaan ole rikollista rahaa.

Appelsin ilmoittaa kirjeessään, että syyttäjäryhmä aikoo edelleen jatkaa pyristelyään ja syyttömien WinCapita-sijoittajien kiusaamista, riippumatta siitä, että hovioikeudessa tuli jo pahasti pataan.

Rehellinen ja suoraselkäinen mies ei tällä tavalla toimisi, mutta Mika toimii.

Ohessa Mika Appelsinin laamanneille lähettämä kirje:

Aihe:  KIIREELLINEN Arvoisat laamannit,

Torstaina 26.9.2013 Itä-Suomen hovioikeus antoi ratkaisun koskien viittä vastaajaa Wincapitan rikoshyötyasioissa. Kyseessä oli ensimmäinen Wincapita-rikoshyötyasioissa annettu hovioikeustason ratkaisu. Hovioikeus hylkäsi syyttäjien menettämisseuraamusvaatimukset kokonaan äänestyspäätöksellä 2-1.

Wincapita syyttäjäryhmän syyttäjät ovat nyt saaneet eri käräjäoikeuksista yhteydenottoja, joissa tiedustellaan, mikä merkitys syyttäjien käsityksen mukaan kyseisellä tuomiolla on vireillä oleviin juttuihin. Wincapita-rikoshyötyasioita (ja rikosasioita) on vireillä tai tulee vireille yhteensä noin 600.

Pyydän Teitä saattamaan käräjäoikeuksissanne Wincapita-asioita käsittelevien tuomarien tietoon syyttäjien yhteisen kannan siitä, ettei kyseisellä yksittäisellä hovioikeuden ratkaisulla ole käsityksemme mukaan sellaista vaikutusta, että vireillä olevia Wincapitan rikosasioita tai rikoshyötyä koskevia asioita tulisi nyt syyttäjien harkita toisin tai oikeudenkäyntejä lykätä odottamaan tämän hovioikeuden tuomion lainvoimaistumista. Syyttäjien kanta on, että vireillä olevat jutut tulisi edelleen mahdollisimman pian käsitellä ilman uusia lykkäyksiä.

Lyhyesti kantamme perustuu näille pääkohdille:

- I-SHO:n tuomio on voimakkaasti ristiriidassa sekä lainvoimaisen Helsingin hovioikeuden antaman pääasian (Kailajärvi) tuomion kanssa että useiden jo annettujen käräjäoikeuden tuomioiden kanssa, joista osa on myös lainvoimaisia

- Tuomio on äänestysratkaisu, josta syyttäjät tulevat hakemaan valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta ainakin oikeuskäytännön yhtenäisyyden perusteella, koska eri tuomioistuinten ratkaisut ovat ristiriidassa ja tuomiolla jäädessään lainvoimaiseksi voi olla vaikutuksia noin 600 eri juttuun eri käräjäoikeuksissa

- Asiassa on odotettavissa lähiaikoina uusia eri hovioikeuksien ratkaisuja, jotka joko vahvistavat Helsingin hovioikeuden linjaa tai nyt I-SHO:n ottamaa tulkintalinjaa

- Vireillä olevien asioiden lykkääminen vähintään kuukausiksi odottamaan tämän asian lainvoimaistumista ei mielestämme ole perusteltua ottaen huomioon tutkinnan pitkä kesto

Ystävällisin  terveisin, Mika Appelsin

Wincapita-syyttäjäryhmän vetäjä       p. 029 xx xxxxx, 050-xxx xxxx

Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto        mika.appelsin@xxxxxx.fi

EOK: Huijasivatko viranomaiset WinCapita-sijoittajia?

EOK julkaisi oheisen tiedotteen:

Suuri huijaus tässä WinCapitan asiassa onkin ilmeisesti siinä, että rahansa menettäneille on uskoteltu, että he saavat jotakin rahaa poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten avulla, sanoo varatuomari, OTL Ilkka Pitkänen.

On kuulemma tehty valtava 100 miljoonan euron suuruinen huijaus. Se on kuulemma ollut huikeata pyramidipeliä ja laitonta rahankeräystä. Valtavaksi rikokseksi kuvatun toiminnan mediavaikutusta on voimistettu jopa eräiden toimittajien palkitsemisseremonioilla siitä hyvästä, että nämä toimittajat olivat muka saaneet kaivetuksi esiin tällaisen hirveyden.

Asian tutkinnan siirryttyä Keskusrikospoliisille myös tämä viranomainen on jatkuvilla tiedotteillaan median kautta luonut vaikutelman “Suomen suurimmasta talousrikoksesta”.

Suomalaista oikeuslaitosta leimaa kymmenet tuomiot oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin loukkauksista Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta. Silti jopa näissä suomalaisissa oloissa on poikkeuksellisen voimakkaasti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ihmisoikeutta loukattu, jotta median alun perin luoma kuva voitaisiin säilyttää.

Johtavana syyttäjänä median luomaa kuvaa ylläpitämään on asetettu suuren iltapäivälehden päätoimittajan puoliso, joka on saanut hyvin pitkälle tosiasiallisesti johdatella oikeudenkäyntiä.

Suuri huijaus tässä WinCapitan asiassa onkin ilmeisesti siinä, että rahansa menettäneille on uskoteltu, että he saavat jotakin rahaa poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten avulla. Toimintaan hyvässä uskossa osallistuneilta piensijoittajilta on kyllä otettu omaisuutta pakkokeinon yhteensä kymmeniä miljoonia euroja.

Varatuomari, OTL Ilkka Pitkäsen selvitysten mukaan jo varmuudella tiedetään, että valtion ottamia varoja ei tulla koskaan jakamaan vahinkoja kärsineille siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ole olemassa asiakirjoja, jotka osoittaisivat, miten varat tulee jakaa. Rahat jäävät valtiolle. Valtio saa näin lisää rahaa esimerkiksi Kreikan, Portugalin ja vastaavien valtioiden loputtomaan tukemiseen ja rahoittamiseen.

Näyttää siltä, että tähän päivään mennessä lähes jokainen vastaantulija on jo muodostanut hyväksyvän käsityksensä tämän “huikean” petoksen tapahtumisesta eikä juuri kukaan edes enää välitä kuulla selvitystä siitä, mitä WinCapita todellisuudessa oli.

Tiedotus on tehnyt tehtävänsä – ihmiset uskovat tietävänsä kaiken tarpeellisen. Ilkka Pitkänen kuitenkin selvittää perusteellisesti, mistä on ollut todellisuudessa kyse WinCapitan asiassa.

Lue Ilkka Pitkäsen huikea loppulausunto kokonaisuudessaan osoitteessa www.sanomat24.fi

Hannu Kailajärvi radiossa: Jäsenistöä oli duunarista ministeriin

Hannu Kailajärvi oli tänään 2.4.2011 Järviradion haastattelussa. Haastattelussa pohdittiin mm. median toimintaa ja esitutkinnnan puolueellisuutta.

Haastattelu raotti nyt myös kolikon sitä puolta, joka on jäänyt vuosia kestäneen ajojahdin aikana lähes kokonaan näkemättä.

Valtamedia on luonut WinCapitasta voimakkaita mielikuvia, jotka eivät kerro koko totuutta tapahtumien kulusta. Lööppihakuisuus on vaivannut median toimintaa ja tästä johtuen toimittajat eivät ole edes perehtyneet WinCapitan liiketoimintakonseptiin. Median ja KRP:n harjoittama tiedotuslinja on ollut hyvin yksipuolista ja epäasiallista.

Syyttömyysolettama on unohtunut Suomessa monessakin yhteydessä ja tapaus WinCapita on tästä yksi räikeä esimerkki.

KRP on syyllistynyt esitutkinnan aikana moniin ylilyönteihin, salailuun ja valehteluun. Turvaamistoimet ovat olleet ylimitoitettuja; Vanhusten rahoja on siirretty KRP:n tileille ilman oikeuslaitoksen päätöstä ja perheenisiä on haettu keskellä yötä kuulusteluihin. Viranomaiset ovat myös todistetusti painostaneet ja uhkailleet WinCapitan jäsenistöä. KRP:n toiminta on ollut kokonaisuudessaan aivan käsittämätöntä.

Kailajärvi kertoo halunneensa viedä asiakokonaisuuden oikeuslaitoksen käsiteltäväksi. Samalla hän kertoo menettäneensä täysin luottamuksen suomalaiseen mediaan. "Median avulla edelleenkin pidetään yllä illuusiota länsimaisesta oikeusvaltiosta, vaikka todellisuudessa toimintatavat ovat enemmänkin tsaarinaikaisia."

Kailajärvi kiistää keskeyttäneensä WinCapitan toiminnan. Oikeusprosessin aikana puolustuksella ei ole myöskään annettu kaikkea sitä aineistoa, johon syyttäjä syytteissään viittaa. Näin ollen oikeudessa on pyritty hankaloittamaan puolustuksen rakentamista. Jäsenrekisteriä ja siinä olevia henkilötietoja halutaan syystä tai toisesta suojella julkisuudelta.

WinCapitan yhteydessä tapahtuneesta rahaliikenteestä suurin osa on ollut jäsenten välistä pörssikauppaa. Tämä raha ei ole koskaan edes mennyt sisälle WinCapitaan. WinCapita on saanut pörssikaupasta vain sovitun meklaripalkkion. Media on virheellisesti julistanut myös kuuden miljoonan rikoshyötyä ja koko näkemys sadan miljoonan huijauksesta on median luoma illuusio. On sanomattakin selvää, että KRP on epämääräisillä tiedotteillaan ruokkinut median nälkää ja verenhimoa.

WinCapitan järjestelmäkokonaisuus ei ollut yksinkertainen, muttei myöskään mahdoton ymmärtää. Syyttäjä ei ole tähän päivään mennessä halunnut ymmärtää WinCapitan toimintakonseptia. Rautalankaa tullaan tarvitsemaan myös jatkossa.

www.jarviradio.net

WikiPress: WinCapitan oikeudenkäynnistä kuuluu kummia

On ollut pitkään tiedossa, että WinCapitan tutkinnan ja oikeusprosessin yhteydessä kaikki asiat eivät kestä päivänvaloa. Esitutkinta on ollut hyvin puolueellista ja asenteellista, lakimiehiä on yritetty jäävätä ja monenlaista muuta käsittämätöntä on tapahtunut. Oikeuslaitos ei myöskään ole toiminnallaan vakuuttanut puolueettomaan oikeuslaitokseen uskovia kansalaisia.

Monimediajulkaisu WikiPress julkaisi oheisen tiedotteen 15.3.2011

Valtamedia vaikenee täysin käynnissä olevasta WinCapitaa ja sen kahta pääsyytettyä vastaan käydystä oikeudenkäynnistä.

Näin tapahtuu, vaikka oikeudenkäynti on saanut jo muutamaan kertaan hyvinkin erikoisia käänteitä. Olisi ollut reilua - tasapuolisuuden nimissä - kertoa että toinen pääsyytetty, Kailajärven entinen naisystävä on kyennyt todistamaan olleensa tietämätön WinCapitaa koskevissa kysymyksissä.

Mutta yhdestä asiasta erityisesti olen huolissani. Syyttäjä perustaa WinCapitan toimintaa koskevat laskelmansa hallussaan olevaan jäsenrekisteriin. Tarkkaan ottaen kahteen rekisteriin. Hannu Kailajärven puolustus on pyytänyt näitä aineistoja nähtäväkseen, niin kuin heidän lain mukaan kuuluisikin. Käräjätuomari Kangas ei osannut tehdä näin tärkestä asiasta päätöstä itse vaan antoi päätöksen listojen luovuttamisesta syyttäjälle(!). Tällaisia farsseja ei yleensä oikeusvaltion oikeudenkäynneissä käydä, mutta syyttäjä Appelsiniltakin meni tämän kysymyksen kanssa sen verran luu kurkkuun, että se jätti päätöksen KRP:lle. Eli nyt siis KRP saa päättää mitkä syyttäjän syytteen perustana olevat aineistot voidaan näyttää puolustukselle.

WikiPress selvitti mistä on kysymys. Lista on yksinkertaisesti sen verran arkaluontoinen, että sitä ei haluta julkisuuteen. Otimme selvää - lähteemme haluaa ehdottomasti pysyä lähdesuojan takana - kenestä on kysymys. Esiin tulleet nimet ovat hyvinkin sellaisia, että on helppo ymmärtää ettei niitä haluta julkisuuteen, varsinkaan näin vaalien alla. Mutta se ei anna kovinkaan hyvää kuvaa Kailajärven oikeudellisesta asemasta.

En julkaise tätä "Appelsiinin listaa". Toivon, että sen julkaisee se taho, joka on tämän sopan keittänytkin, eli KRP.

http://www.wikipress.eu/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=17&cntnt01pagelimit=3&cntnt01returnid=15

Elämme mielenkiintoista aikaa

Vantaan käräjäoikeus aloittaa tänään 2.2.2011 WinCapitan pääjutun oikeuskäsittelyn.

Tapauksen ympärillä on edelleen valtava määrä avoimia kysymyksiä ja tuhansia kyselijöitä. Sijoitusklubi WinCapitan toiminta keskeytyi vielä tuntemattomasta syystä 1062 vuorokautta sitten. Media on seurannut case WinCapitaa hyvinkin aktiivisesti.

En ole ennustaja, mutta olettaa saattaa, että monet toimittajat ovat valmistautuneet tähän päivään sapeleita teroittaen. On hyvin todennäköistä, että valtamediat julkaisevat tänään ja huomenna mehukkaimmat palat WinCapitan pääjutun syyteasiakirjoista. Tyyntä myrskyn edellä pätee elämän eri osa-alueilla todella usein.

Syyttäjä Mika Appelsinin mukaantulo antoi jo vahvoja viitteitä siitä, että WinCapitan ympärillä tullaan järjestämään Suomen mittakaavassa varsin suuret mediakäräjät. Syyttäjän laatima syyte antanee kuvan siitä käsityksestä, johon KRP:n tutkintakoneisto on näiden vuosien aikana päätynyt.

KRP on epäonnistunut WinCapitasta tiedottaessaan useaan otteeseen ja useille varmuudella syyttömille henkilöille on pakkomielteen lailla haluttu sovittaa syyllisen viittaa. Tämä kevät antanee lisävaloa menneisiin tapahtumiin. Kaikki asiat eivät varmasti ole siten, kuten suuren yleisön on annettu ymmärtää syksystä 2007 lähtien.

Tutkimuslinjoja on hyvässä tutkinnassa useita ja toivottavasti myös WinCapitan yhteydessä käy ilmi vaihtoehtoisia tutkintalinjoja. En pysty uskomaan, että netin keskustelupalstojen aktiivit pystyvät ratkaisemaan saman asian muutamassa viikossa, johon KRP:n armeijalta on kulunut kolme vuotta. KRP:lle on tullut kuljetun matkan varrella myös monta hutia, kuten blogin lukijat hyvin tietävät.

Aikaa ja tupakkaa on palanut, mutta mitä yli tuhannessa vuorokaudessa oikeasti saadaan isoista asioista selville?

WinCapitan jäsenistö odottaa malttamattomana asioiden selviämistä ja on hyvin todennäköistä, että WinCapitan oikeuskäsittelyt kestävät hyvinkin kauan. Jostain on aina kuitenkin lähdettävä liikkeelle. On hyvin todennäköistä, että media tulee ruoskimaan vasemmalta ja oikealta, armoa tuntematta. Kaikki meistä kuitenkin muistavat, että Nordean analyytikoita ja johtajia kohdeltiin silkkihansikkain, heidän sijoittaessaan asiakkaidensa rahat yhdysvaltalaiseen pyramidihuijaukseen. WinCapitaan sijoittaneita ei tässä maassa sääli kukaan. Tulevaisuus näyttää myös sen, olisiko sääliin ollut jossain kohtaa aihetta.

WinCapitaan sijoittaneet eivät ole kollektiivisesti voineet syyllistyä mihinkään suomessa tunnettuun rikokseen ja tämä perusasia pitäisi olla kaikilla jo nyt viimeistään tiedossa.

WinCapitan jäsenistön keskuudessa on ollut monenlaista käsitystä WinCapitan toimintaperiaatteista ja on sanomattakin selvää, että kaikkien käsitys ei voi olla oikea. Monet kuulemani tarinat ovat olleet vähintään outoja. On suotavaa, että kaikki asiaa seuraavat ja WinCapitasta kiinnostuneet käyttävät harkintaa ja tervettä järkeä tehdessään omia johtopäätöksiä asioiden kulusta. Asiat kyllä selviävät ajan saatossa. Liian hätäisiin johtopäätöksiin ei kannata kenenkään enää tässä vaiheessa syyllistyä.

Toivon todella, että Suomen parhaat voimat tulevat suorittamaan tehtävänsä oikeudenmukaisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Toivon myös, että median edustajat noudattavat hyvää journalistista tapaa kirjoittaessaan jatkossa WinCapitan vaiheista. Olen toivonut monenlaista ennenkin, mutta on tullut täysin selväksi, että syyttömyysolettama ja monet muut jalot periaatteet ovat murentuneet Suomessa jo aikapäiviä sitten.

Odotan monella tapaa mielenkiintoista kevättä.

600 epäiltyä on täyttä puppua

Kuvassa: KRP:n Maria Vuorivirta-Heikkinen

Perjantain mediamylläkän aikana KRP toi esille väitteen, jonka mukaan WinCapitan tutkinnassa on noussut perusteita epäillä n. 600:n henkilön syyllistyneen rikokseen.

Ulla Appelsinin ( syyttäjän vaimo ) Ilta-Sanomat tiedotti asiasta seuraavasti:

"Kokonaisuuden päähaaran tiedotustilaisuudessa paljastui perjantaina, että eri puolilla maata epäiltyjä on yhteensä noin kuusisataa. Suurinta osaa heistä epäillään törkeistä petoksista."

Kukaan muu kuin lapsenuskoinen ei voi vakavissaan ajatella, että yli 600 ihmistä olisi tahallaan tehnyt rikoksen tässä yhteydessä. Petosrikos pitää aina olla tahallinen. Petosrikokseen ei voi syyllistyä tahattomasti. 600 "roistoa" samassa sijoitusklubissa on yksinkertaisesti liian paksu väite.

En voi jälleen kerran olla mainitsematta, että Nordea suositteli ja sijoitti asiakkaidensa varoja tuomittuun Madoff-pyramidiin. Miksi Nordean päälle ei ole lyöty vastaavaa rikollista leimaa, kuin nyt on lyöty WinCapitaan suositelleiden rehellisten ihmisten päälle? Nordea selvästikin houkutteli ihmisiä sijoittamaan huijaukseen, ilmeisesti tahattomasti. Nordea sai taloudellista hyötyä toiminnastaan. Ei pankissa tehdä mitään ilman ylihintaisia palkkioita ja sen tietää meistä jokainen. Asiakkaat maksavat, kun ei muutakaan voi tehdä. Pitkäaikaisiin lainoihin koukuttaminen pitää kansan kurissa ja nuhteessa. Kaikkihan jo tietävätkin, että pankit pystyvät luomaan rahaa tyhjästä.

Riski ulkoistetaan täysin kuuliaisille ja niska limassa puurtaville asiakkaille. Pankkiirit käärivät valtavat voitot nykyisen rahapolitiikan ansiosta kansalaisten kustannuksella. Reilua vai mitä?

WinCapitaan sijoittaneet ovat perustellusti uskoneeet WinCapitan toiminnan olevan rehellistä toimintaa. Vastaavaan toimintaan ovat luottaneet jo monesti mainittu kenraali arvovaltaisine kavereineen sekä mm. pankinjohtajat ympäri Suomea. Miksi WinCapitan toiminta ei olisi voinut olla todellista?

KRP on tutkinut armeijansa avulla WinCapitaa jo yli kolmen vuoden ajan. On täysin epäoikeudenmukainen väite esittää, että yksittäisen rehellisen kansalaisen olisi pitänyt epäillä WinCapitan rehellisyyttä. KRP:n tutkijoilla on ollut käytännössä rajattomat resurssit ja vieläkin samoillaan metsän siimeksessä.

Milloin on sen aika, kun löysässä hirressä roikkuminen loppuu kaikilta rivisijoittajilta? On ollut koko ajan täysin selvää, että sijoittajat eivät ole kollektiivisesti syyllistyneet mihinkään rikokseen.

Löysässä hirressä roikottaminen ja mielikuvituksellisen epäillyn leiman korostaminen ovat julmaa ja todella epäinhimillistä toimintaa. Ihmisuhreja on jo nyt tullut tarpeettoman paljon. Onko tätä ihmisten kärsimystä tarpeellista jatkaa?

Kertauksena: Minkälaiseen tahalliseen ja järkevästi perusteltuun rikokseen nämä väitetyt 600 "epäiltyä" olisivat mahdollisesti syyllistyneet?

Hekin kaikki ovat syyttömiä kunnes toisin todistetaan.

Media on syyttäjälle hyvä työrukkanen

Mediasirkus jatkui tänään laajalla rintamalla WinCapitan ympärillä. Oli jo kuukausien ajan selvää, että syyttäjä Mika Appelsin on järjestämässä mittavia mediakäräjiä.

Tässä vaiheessa syyttäjä on ilmoittanut nostavansa syytteitä kahdelle WinCapitan pääjuttuun liittyvälle henkilölle. Syytteiden nostaminen ei länsimaisen oikeuskäytännön mukaan ole ollenkaan sama, kuin tuomioiden julistaminen. Median edustajienkin olisi nyt syytä hieman hillitä yli-innokkuuttaan ja kohdella kaikkia henkilöitä syyttömyysolettamaa kunnioittaen.

Ilkeämielisten kanssaeläjien keskuudessa WinCapita on rinnastettu rikolliseksi toiminnaksi jo vuosien ajan. Tällaisen julkisuuskuvan muodostamiseen ovat olleet suuresti vaikuttamassa esitutkinnassa täysin epäonnistuneet KRP:n luikertelevat tutkijat.

Tämän päivän aikana media on tuottanut suuren määrän aineistoa tuleviin blogikirjoituksiin. Asiantuntijat ja monenlaiset tietäjät ovat taas ilmestyneet koloistaan.

Tässä on lainaus erään poliisimiehen lähettämästä viestistä. Nimi jääköön vielä toistaiseksi julkaisematta. Kyseinen lainaus on erään toisen jutun tutkinnan yhteydessä saatu, mutta vanha koira ei uusia temppuja opi, joten samoilla konsteilla mennään taas. Lopputulos tässä toisessa jutussa oli kuitenkin se, että syytteet raukesivat. Jouni Laiho ja KRP eivät onnistuneet tekemään laillisesta liiketoiminnasta tuolloin laitonta, vaikka rehellisen liiketoiminnan kyllä onnistuivat täysin tarpeettomasti tuhoamaan. Minkälaista on elää elämä läpi ilman omatuntoa?

Kirje julkaistu vastaanottajan luvalla.

" Mä en ota kantaa siihen, että miten vakava se onpi taikka ei, Tiedän että se on vittumainen tutkia ja hankala/aikaa vievä tutkia ja sen takia sitä ei varmaan ikinä tutkitakaan loppuun asti. kaikkia osallistuneita ihmisiä ei tulla koskaan kuulemaan. No syyyttäjähän sen lopulta päättää, mutta tässä vaiheessa juttu on niinkuin sanoin, tutkittu ja tarvittaessa sjä pyytää lisätutkintaa, mutta epäilen ettei pyydä. Juttu menee oikeuteen, pari hemmoa saa sakkoa ja menettää rahansa. Sitten otsikoita Hesarissa + muissa lehdissä ja juttu kuivuu kun ihmiset eivät uskalla enää osallistua. "

Annan tässä median edustajille ja muille asiasta kiinnostuneille käyttöön yhden sarjan kysymyksiä, joihin olisi syytä saada vastauksia KRP:n suunnasta. Vastausten myötä koko keskustelu saisi roppakaupalla lisäväriä.

Kuka sulki WinCapitan rahaliikenteen?
Keitä muita julkisuuden nimiä on WinCapitan jäsenistössä?
Kuinka moni henkilö sai WinCapitasta tuottoja?
Mikä väitetään tässä vaiheessa olevan rikoshyöty pääjutun osalta?
Miksi KRP tai syyttäjä eivät kumpikaan ole häviöllä olevien asialla?
Onko tavoitteena kerätä kaikki tuotot valtion pohjattomaan kassaan?

Vastausten selvittämisen myötä WinCapita-keskustelu siirtyisi lopultakin uudelle tasolle ja asioista kenties puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä.

On tietoisesti rakennettu ja samalla täysin virheellinen väite, että muutama avainhenkilö olisi huijannut hölmöiltä ihmisiltä 100 miljoonaa euroa.

On hölmöläisen kuvitelma, että WinCapitaan sijoitti neljän leijonan kenraalin Gustav Hägglundin lisäksi vain 10.000 typerystä. Miksei media ole aktiivisesti kiinnostunut muista julkkisnimistä?

KRP valehteli räikeästi Thaimaan viranomaisille mm. seuraavasti:

" According to police, Mr Sakari and two alleged accomplices, arrested earlier in Finland, opened a pyramid-scheme financial firm in Finland in 2004. About 10,000 people became members of the company, “Win Capital”, and more than 97 million euros circulated in the system. "

KRP syötti selviä valheita, mutta ei ole vieläkään vaivautunut niitä julkisuudessa suorasanaisesti korjaamaan. Ihmiskohtalot eivät kiinnosta silloin, kun virkaintoisuus ja itsekäs oman edun tavoittelu ovat saaneet vallan. Virheitä ei mukamas ole, kun niitä ei myönnä olevan.

Salamavaloja rakastavan syyttäjän on hyvä muistaa, että tätä casea voi tuskin jyrätä sopivan tuomarin kanssa ennalta sovittuun päätökseen. Faktoja on löydyttävä ja tällä hetkellä syyttäjän osakkeet eivät näytä olevan kovinkaan korkealla. Minkälaisia faktoja syyttäjä tulee esittämään syytteidensä tueksi? Osakokonaisuuksia tarkastelemalla ei oikeudenmukainen tuomari ole harhautettavissa. Toimittajia on huomattavasti helpompi naruttaa.

Syytön kunnes toisin todistetaan.

Uudistaako Ulla Appelsin Ilta-Sanomien tiedotuslinjan?

WinCapitan pääjutussa syyttäjänä toimivan Mika Appelsinin vaimo Ulla Appelsin valittiin viime viikolla Ilta-Sanomien päätoimittajaksi. Tuore päätoimittaja antoi haastattelun valinnastaan entiselle työnantajalleen. Maakuntalehti Etelä-Saimaa julkaisi Ullan haastattelun eilisessä lehdessä.

Lehtijutussa kerrotaan, että Ulla Appelsin on kirjoittanut urallaan kirjat mm. Adolf Ehrnroothista ja WinCapita-sijoittaja Gustav Hägglundista. Päätoimittaja on nykyisellään 42-vuotias ja hänen isänsä on työskennellyt varatuomarina. Koulutukseltaan Ulla on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Nyt siis on tilanne se, että Ilta-Sanomien päätoimittaja on aitiopaikalla seuraamassa WinCapita -vyyhdin syyteharkintaa. Ulla kertoo iltapäivälehtijournalismin olevan hänelle intohimo ja sen, että toimittajaksi hänet ajoi kirjoittamisen palo.

Seuraavaksi lainaus Ullan haastattelusta:

Appelsin tahtoo luotsata Ilta-Sanomia, joka on vallanpitäjille kova, muttei koskaan kova tavalliselle ihmiselle. Rikosjutuissa uhrin aseman ajatteleminen on Appelsinin mukaan erittäin tärkeää.

Nyt on rouva Appelsinilla mahdollisuus oikeasti vaikuttaa siihen, minkälaista viestiä Ilta-Sanomat haluaa viestittää esim. case WinCapitan yhteydessä. Pitääkö Ulla aidosti kiinni jaloista periaatteistaan vai syyllistytäänkö taas kerran halpamaiseen ja mässäilevään, ihmisuhreista piittaamattomaan tiedotuslinjaan.

Tulevaisuus näyttää onko päätoimittaja Appelsin todellinen vallan vahtikoira vaiko kansalaisten kyykyttäjä.

Millähän tavalla Ilta-Sanomat on tähän mennessä ajatellut WinCapita -"uhrien" asemaa? Nyt onkin tilaisuus tehdä toisin ja harjoittaa ammattimaista journalismia myös WinCapitasta kirjoitettaessa. Mika voi varmasti vielä kotona kerrata syyttömyysolettaman perusperiaatteet, jotka vaikuttavat hyvin olennaisesti uutisointiin rikosjutuista kirjoitettaessa.

Odottakaamme mielenkiinnolla, mitä ja milloin Ilta-Sanomat kirjoittaa seuraavaksi aiheesta WinCapita.

Palatkaamme Ullaan viimeistään silloin, kun Ilta-Sanomat seuraavaksi innostuu kirjoittamaan tämä blogin ykkösaiheesta. Kaikki on nyt mahdollista.

Rouva Ilta-Sanomat rapsuttaa WinCapita-syyttäjän selkää

Kuva YLE: Ulla ja Mika, Tarjan ja Pentin vieraana.

Tiedämme kaikki, että Suomi on pieni maa. Case WinCapitan myötä rakas Isänmaamme on näyttänyt meille monet kasvonsa. Edellisessä jutussa kerroin neljän leijonan kenraalin WinCapita-jäsenyydestä ja samassa yhteydessä tuli tietoon, että Ilta-Sanomien toimituspäällikkö Ulla Appelsin toimitti kenraalista kertovan kirjan vuosituhannen alussa.

Suomen puolustus. Toimittanut Ulla Appelsin. Helsinki: Ajatus, 2001. ISBN 951-566-061-0.

Erikoista tästä tekee osaltaan myös se, että Ulla Appelsinin aviomies Mika Appelsin toimii syyttäjänä WinCapitan pääjutussa. On perusteltua miettiä Appelsinin pariskunnan henkilökohtaisia intressejä, ajaa WinCapitan pääjuttua perheen yhteisten etujen vaatimalla tavalla. Onko syyttäjä jäävi?

Kaikki aikuiset tietävät, että työasioista ei puhuta kotona, eikä koskaan edes vahingossa hiiskuta lähipiirille. Totta vai tarua?

Iltapäivälehdet muokkaavat tehokkaasti suuren yleisön mielipidettä monissa merkittävissä asioissa.

Media lietsoi hysteriaa ja kansa meni retkuun myös sikainfluenssan kanssa. Paniikin omaisesti jonotettiin vierasta ainetta terveeseen kehoon laitettavaksi ja oli sanomattakin jo silloin selvää, että pandemiakohun taustalla puhui iso raha. Tarkastelemme sikainfluenssaa ja kytköksiä rokotebisneksessä myöhemmin syksyn aikana.

Syyttäjän esteellisyydestä löytyy suuri määrä tietoa internetin värikkäästä maailmasta:

Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön (LAVM 20/1996 vp ) mukaan
"esteellisyysperustetta ei yksilöidä siinä määrin, että hän on esteellinen
käsittelemään asiaa. Siksi tarvitaan yleissäännös tilanteisiin, joissa
puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioida katsoa vaarantuvan.
Arvioinnissa on harkittava, minkälainen suhde syyttäjällä on käsiteltävään
asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin".

Yleislausekkeen tarkoituksena on korostaa julkista valtaa edustavan
syyttäjän puolueettomuusvaatimusta. Arvioitaessa sitä, onko syyttäjä
menettänyt puolueettomuutensa ei lähtökohdaksi oteta syyttäjän
tosiasiallista puolueellisuutta, vaan yleinen käsitys siitä, onko olemassa
seikkoja, joiden perusteella syyttäjän puolueettomuuden voidaan
objektiivisesti katsoa vaarantuneen. (Frände,Dan: Finsk straffprocesrätt I
s.128-129).

Syyttäjän esteellisyydestä voit lukea lisää osoitteesta:
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/syyttjn-esteellisyys-ja.html

Ulla ja Mika, Tarjan ja Pentin vieraana on nähtävissä myös oheisella videolla:
http://areena.yle.fi/video/599566

Kuka maksaa syyttäjälle palkkaa tekemättömästä työstä?

Hannu Kailajärvi oli eilen avustajansa Petter Kavoniuksen kanssa käräjäoikeudessa takavarikkoa koskevan määräajan pidentämiskäsittelyssä.

Olen lukuisia kertoja todennut, että tapaus WinCapitan yhteydessä mikään ei enää yllätä minua. Eilen käydyssä käsittelyssä oli jälleen muutamia todella eriskummallisia ja monella tapaa outoja piirteitä.

Case WinCapitaa aktiivisesti seuraavat tietävät, että viime aikoina syyttäjistä tapauksen yhteydessä on ollut julkisuudessa esillä syyttäjä Appelsin. Ennen eilisen käsittelyn alkua oli vahva olettamus, että syyttäjä Appelsin olisi ollut käräjäoikeudessa eilenkin läsnä, mutta toisin kuitenkin kävi. Syyttäjänä oli jälleen, joku täysin uusi kasvo, nainen. Jokaisen tulisi jo entuudestaan tietää, minkälainen soppa syntyy, kun kokkeja on saman keitoksen kimpussa liian monta.

Uusi syyttäjä kertoi avoimesti, ettei hän ollut perehtynyt WinCapita -asiaan, eikä hän näin ollen voinut käsiteltäviä asioita tarkemmin perustella.

Syyttäjäpuoli siis hokee edelleen, että on syytä epäillä, mutta minkäänlaista lisätietoa he eivät vieläkään esittäneet. Pelkkä syytä epäillä, kun ei ole riittävä peruste millekään oikeustoimelle lain kirjainta noudattaen.

On siis yhä epäselvää, mistä syytetään, mitkä ovat rikosnimikkeet ja millä perusteilla?

Toinen osoitus syyttäjäpuolen järjettömästä toiminnasta eilisen käsittelyn yhteydessä oli myös se, että syyttäjä lain suomilla oikeuksilla esitti vakavissaan, että avustaja Kavonius oli ylimitoittanut käyttämänsä ajan eiliseen asiaan tutustumiseen. Kaksi tuntia oli kuulemma ollut ihan liian paljon. Miten kummassa tällaisen mielipiteen, joku kouluja käynyt voi vakavissaan sanoa ääneen?

Syyttäjä siis tarkasteli puolustuksen esittämää laskua ja totesi, että avustaja Kavonius on käyttänyt liian paljon aikaa asiaan perehtymiseen, eikä avustajan esittämää ja laskuttamaa kahta tuntia voida siksi hyväksyä. En ymmärrä, miten ihmeessä asiaan perehtymätön syyttäjä on yleensäkään pätevä arvioimaan kenenkään ajankäyttöä, varsinkaan silloin, kun hän ei itse ollut vaivautunut ollenkaan perehtymään käsiteltävään asiaan.

Millä älyllisellä perustelulla syyttäjä voi arvioida, että kaksi tuntia on ylimitoitettu aika asiaan valmistautumiseen ja perehtymiseen, tässä Suomen suurimmaksi talousrikokseksi väitetyssä asiakokonaisuudessa? Tulee muistaa, että syyttäjä itse ei edes tiennyt, mitä asiaan liittyvää materiaalia oli olemassa tai mitä se yleensäkään sisälsi. Onko tässä syyttäjän touhussa ollenkaan mitään järkeä?

Syyttäjälle annettu valtuutus arvioida syytetyn avustajan työmäärää on kokonaisuudessaan erikoista oikeuskäytäntöä. Näin annetaan syyttäjälle luvallinen keino nöyryyttää syytetyn avustajaa ja osoittaa hänen todellinen paikkansa oikeusjärjestelmässämme ja tuomioistuinkäsittelyssä.

Syyttäjällä on oikeus arvioida syytetyn avustajan työhön käyttämää aikaa, mutta vastavuoroisesti syytetyn avustajalla tulisi olla oikeus arvioida myös syyttäjän käyttämää aikaa. Tällaiseen arviointiin olisi erityisesti eilen ollut todellista tarvetta. Arvioinnin tuloksena ei olisi tullut vaatimusta työhön käytetyn ajan kohtuullistamisesta alaspäin, vaan päinvastoin vaatimus työhön käytetyn ajan lisäämisestä, nollasta johonkin ajallisesti kohtuulliseen työtuntimäärään.

Syyttäjät voisivat tehdä työnsä kunnolla, eikä haaskata kiireisten ihmisten kallista aikaa.