Suomessa on aiemmin totuttu siihen, että pappiin ja poliisiin voi aina luottaa. Yksi länsimaisen yhteiskunnan tärkeistä tukipilareista on ehdottomasti myös puolueeton oikeuslaitos. Case WinCapitan myötä, moni suomalainen on joutunut uudelleen arvioimaan oikeuslaitoksen puolueettomuutta.
Monissa WinCapitan jäsenistön vakuustakavarikkoasioissa on tullut todella selväksi, että käräjätuomarit ja syyttäjät vetävät yhtä köyttä. Moni tuomari on toiminut puhtaasti kumileimasimena, maassa vallitsevan käytännön mukaisesti. On myös tullut selväksi, että asianajajaliiton lakimiehet ovat voimakkaasti kallellaan oikeuslaitoksen suuntaan. Liiton alaisuudessa toimivat lakimiehet eivät rohkene asettua poikkiteloin viranomaisia tai valtiota kohtaan. Henkilökohtainen työuralla eteneminen on tärkeämpää, kuin oman päämiehen oikeuksien puolustaminen. Tämä on surullista, mutta totta.
Varatuomari ja ekonomi Ilkka Pitkänen on punainen vaate monelle syyttäjälle ja käräjätuomarille. Pitkänen ei kuulu asianajajaliittoon ja ymmärrän hänen ratkaisunsa todella hyvin. Liiton lakimiehet ovat liiton nokkamiesten ja -naisten talutushihnassa ja eihän sellaiseen asemaan kannata kenenkään itseään kunnioittavan lakimiehen alistua.
Pitkänen on se samainen lakimies, joka on kaikista parhaiten perehtynyt WinCapitaan ja sijoitusklubin jäsenistön asioihin. Pitkänen on tiedoiltaan ja taidoiltaan todellinen WinCapita-asiantuntija.
Syyttäjät ja käräjätuomarit ovat kilpaa yrittäneet jäävätä Ilkka Pitkästä lukuisista oikeudenkäynneistä. Samanlaisiin jääväysyrityksiin syyllistyi aiemmin myös KRP.
Mikä tekee Ilkka Pitkäsestä niin vaarallisen, ettei häntä millään haluta päästää ääneen oikeussalissa?
Tiistaina 2.2.2011 WinCapitan pääjutun alustavassa käsittelyssä nähtiin jo hyvin tutuksi tullut episodi. Käräjätuomari ei olisi millään halunnut päästää Ilkka Pitkästä edes oikeussaliin. Käräjätuomari ei pystynyt esittämään myöskään älyllisiä perusteluita vaatimuksensa tueksi. Tälläkin kertaa "oikeuden palvelija" sovelsi lakia tavalla, joka on jopa lain vastainen. Lakikirja on case WinCapitan yhteydessä tuomareiden työkalu, jota sovelletaan täysin mielivaltaisesti.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että case WinCapitan oikeudenkäynnit on käsikirjoitettu valmiiksi jo viime vuoden puolella. Kaikenlaiset "häiriötekijät" halutaan raivata tieltä, sotkemasta ennalta määrättyä käsikirjoitusta.
OXPAHA kirjoitti 2.2.2011 olleesta istunnosta mm. seuraavaa:
" Ilkka Pitkänen vaati tilaisuuden alussa saada osallistua käsittelyyn, koska hän edustaa asianosaista. Hänen vaatimuksensa perustui lakiin. Käräjätuomari Kari Kangas eväsi Pitkäseltä tämän mahdollisuuden. Päätös ei perustunut lakiin. "
" Syyttäjäviraston ja poliisin olisi pitänyt ottaa huomioon jutun laajuus suhteessa kansalaisten oikeusturvaan, kun he orkestroivat tämän oopperan. Nyt ajettiin taas kerran lain yli, niin että rummut pärisi. Käräjätuomari eväsi Pitkäseltä myös mahdollisuuden valittaa päätöksestään. "
" Mihin lakiin tämä käsittely tulee lopulta perustumaan, kun oikeus saa valita soveltamansa lainkohdat sen mukaan, mikä on kätevää ja järkevää? "
Olen lukuisia kertoja korostanut, että WinCapitan yhteydessä aivan kaikki on mahdollista. Ei kannata kovin pienistä asioista säikähtää tai menettää yöunia. Monenlaista on tähän mennessä tullut vastaan ja taatusti monenlaista on vielä tulossa.
Yksi asia minua suuresti ihmetyttää: Mikä siinä Pitkäsessä pelottaa?
OXPAHAN juttu kokonaisuudesssaan: http://www.oxpaha.fi/uutiset.html
