Dokumenttielokuva: WinCapita

WinCapitan ympärillä on tapahtunut monenlaisia juonenkäänteitä myös viime vuosien aikana. Asioita on nostettu satunnaisesti esille eri medioissa ja muissa foorumeissa.

Maaliskuussa 2024 WinCapitasta kertovaa dokumenttielokuvaa on esitetty yksittäisissä näytöksissä elokuvateattereissa. Saatujen tietojen mukaan uutta elokuvaa tullaan esittämään eri puolilla Suomea vuoden 2024 aikana.

Elokuvassa käydään läpi mm. WinCapitan jäsenistön kokemia järkyttäviä vääryyksiä. Täysin syyttömät ihmiset ovat kohdanneet kärsimystä, fyysistä väkivaltaa ja jopa kuolemaa. Hiljattain julkaistun trailerin perusteella elokuvan sisältö on monella tapaa järkyttävää ja surullista nähtävää.

On täysin selvää, että WinCapitan jälkipyykissä moni asia meni hirvittävällä tavalla väärin. 

Syyttömistä ihmisistä tehtiin syyllisiä ja monen elämä sekä tulevaisuus tuhottiin. 

Miten tämä kaikki oli mahdollista sivistysvaltiossa nimeltä Suomi?

Dokumentin traileri YouTubessa: https://www.youtube.com/watch?v=rcpUtZVaqdg

KRP ja syyttäjä vaihtoivat WinCapitan henkilökunnan asiakkaiden rahoihin

Tiina Wartti otti aiemmin Järviradion haastattelussa napakasti kantaa kahden keskeisen WinCapita-toimijan syyttämättäjättämispäätöksiin.

Olen tullut siihen tulokseen, että Wartti on näkemyksessään aivan oikeassa.

Perustelut kahden keskeisen avainhenkilön "katoamiselle" oikeusprosesseista tarjoaa syyttäjälle suoran, mutta keinotekoisen väylän asiakkaiden rahoihin.

Syyttäjän olisi ollut miltei mahdotonta päästä kollektiivisesti kurmuuttamaan WinCapitan jäsenistöä, jos oikeuslaitokselle olisi tarjottu rehellinen kokonaiskuva WinCapitan organisaatiorakenteesta. WinCapitan jäsenistö kun oli todellisuudessa WinCapitan maksavia asiakkaita.

Jo lähtökohtaisesti asia on niin, että asiakkailla ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi firman rahoihin missään yrityksessä. Asiakkaat eivät myöskään voi suoranaisesti vaikuttaa firman tai minkään sijoitusklubin päätöksentekoon.

Syyttäjälaitos ja KRP:n säheltäjät markkinoivat loppuun asti sellaista kokonaiskuvaa, jossa tuhannet nuhteettomat suomalaiset huijasivat häikäilemättä veljiään ja siskojaan, vaikka näin ei asia suinkaan todellisuudessa ollut.

Todellisuudessa WinCapitan asiakkaat noudattivat kollektiivisesti WinCapitan sääntöjä, kuten kaikkialla on käynyt jo sata kertaa selväksi.

WinCapitan asiakkaat ovat olleet koko oikeusprosessien ajan kokonaisuudessaan pöydän väärällä puolella. Tuhansien tarpeettominen asiakkaille tehtyjen kuulustelujen sijaan olisi pitänyt raahata kuulusteltavaksi WinCapitan henkilökunta ja selvittää sitä kautta, mitä todellisuudessa missäkin tapahtui. Arviolta tällä järkevällä tavalla suoritetut kuulustelut olisi säästänyt valtion rahoja 3-5 miljoonaa euroa.

Miksi kuulustella tuhansia ihmisiä asiasta, josta he eivät edes teoriassa voi tietää yhtikäs mitään? Pohjolan Hölmölässä kaikki on mahdollista.

Arkitodellisuutta on se että, WinCapitasta asiakkaille maksetut rahat on syyttäjille paljon rakkaammat, kuin oikeudenmukaiset ja lakia kunnioittavat oikeudenkäynnit.

Puolueettomat lainoppineet ovat poikkeuksetta kummastelleet WinCapita-oikeudenkäyntien järjettömyyttä.

Perustavaa laatua oleva kysymys on se, että minkä lakikirjan mukaan sijoittaminen ja sijoitusklubin sääntöjen noudattaminen voi olla kollektiivinen rikos? Ei yhtään minkään.

Syyttäjälaitos on syyttänyt viimeiset vuodet surutta kaikkea, mikä liikkuu, ihmisuhreista piittaamatta. Minulle on alkanut viime vuosina muodostumaan selkeä käsitys siitä, minkälaista Suomea nämä itsekeskeiset syyttäjät haluavat olla omalla toiminnallaan rakentamassa? Sellaista, jossa ihmiset ovat eriarvoisia, hyvin eriarvoisia.

Tiina Wartti vieraili Järviradiossa 14.3.2014

WinCapitaa seuraavat henkilöt saavat mielenkiintoista kuultavaa Tiina Wartin tuoreesta radiohaastattelusta.

Haastattelussa pohditaan mm. sitä, että ovatko jotkut WinCapitassa tiiviisti mukana olleet tahot saaneet itselleen syytesuojan.

Kummastusta saavat osakseen myös KRP:n tapa piilotella esitutkinta-aineistoa ja ihmisten yleinen eriarvoisuus.

Haastattelu on kuultavana oheisesta linkistä: http://www.jarviradio.fi/juttuarkisto/105-wincapita-tiina-wartti-14-3-2014

Columbo heräsi talviunilta

WinCapita-rintamalla on ollut viime viikkoina varsin tapahtumarikasta ja siitä syystä tulen nostamaan muutamia jutun aiheinta myös tänne blogiin nähtäväksi.

Maikkari teki se taas

Viime viikolla WinCapitan kautta lukijoille tutuksi tulleet Hannu Kailajärvi ja Tiina Wartti olivat Hjallis Harkimon "suoran" keskusteluohjelman vieraina.

Monet ohjelmaa TV:stä katsoneet jäivät siihen käsitykseen, että ohjelma oli ainakin osittain suora lähetys, mutta totuus oli kuitenkin toisenlainen.

Haluan tuoda blogin lukijoille tietoon, että todellisuudessa Maikkari leikkasi ja liimasi Kailajärven ja Wartin kommentit sellaiseen muotoon, kuten ennakolta valtamedia tuntien, saattoi olettaa.

Harkimon ja Kailajärven aiemmin kuvattu keskustelu kesti yhteensä n.20 minuuttia, mutta yleisölle näytettiin haastattelusta vain pieni murto-osa. Kaikista olisi varmasti kiva kuulla, mitä kaikkea mielenkiintoista Kailajärvi ehti haastattelun aikana todellisuudessa kertoilla. Reilusti saksimalla asiat saadaan näyttämään juuri siltä, kuin ennakolta halutaan. Antoiko Kailajärven paloiteltu haastattelu totuudenmukaisen ja kattavan kuvan haastattelun luonteesta? Väitän, että ei.

Todellisuudessa Tiina Wartti kertoi oman haastattelunsa aikana mm. seuraavaa: "Isokenkäiset ja muut suuret nimet on pesty pois WinCapita-jäsenistöstä." Ainakaan minun TV:ssä ei tällaista kommenttia näkynyt.

Toinen asia, jota ei kotikatsomoihin näytetty oli Suomen saamat tuomiot Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta, koska Suomessa oikeuskäsittelyt kestävät yksinkertaisesti luvattoman kauan.

KRP sai keskustelijoilta kritiikkiä osakseen enemmänkin, sillä laajemmaltikin on todellisiin tilanteisiin pohjautuvia kokemuksia, joiden pohjalta KRP ei ole veronmaksajia toiminnallaan vakuuttanut.

Yhteenvetona on todettava, että Kailajärvi ja Wartti pyrittiin esittämään Maikkarin ennakkokäsityksen mukaisessa valossa, ilman että kolikon toista puolta päästiin vieläkään julkisuudessa käsittelemään.

Useimmille asiasta tietäville tämä ei liene ollut yllätys, mutta varmasti jonkinlainen pettymys.


Tiina Wartin oma blogi osoitteessa: http://oikeusmurhatut.blogspot.fi

Hannu Kailajärvi ja Tiina Wartti Harkimon vieraana 9.11.2013

MTV3 julkaisi 23.10.2013 oheisen tiedotteen:

Sarjan toisessa jaksossa 9.11. Hjallis ottaa selvää, millaista on elää epäiltynä tai tuomittuna talousrikoksista? Hjalliksen haastateltavana joistakin ennakkotiedoista poiketen WinCapitan päätekijä Hannu Kailajärvi sekä hänen ex-puolisonsa, myös tuomion saanut Tiina Wartti. Entä mitä mieltä teemasta ovat liikemies Peter Fryckman tai Vantaan ex-kaupunginjohtaja, lahjusrikoksesta epäilty Jukka Peltomäki?

Lähetys alkaa klo 21:00

lähde:
http://www.mtv.fi/ohjelmat.shtml/kotimaiset/hjallis/vieraat/1822831/hjallis-alkaa---ensimmaiset-vieraat-julki

WinCapita-elokuvan toinen todellisuus

Sain muutama viikko sitten yhteydenottopyynnön ja kutsun palaveripöytään keskustelemaan amerikkalaisen tuotantoyhtiön suunnittelemasta WinCapita-elokuvasta.

Olen tutkinut WinCapitaa ja WinCapitan ympärillä olevia ilmiöitä jo usean vuoden ajan. Olen kirjoittanut aiheesta paljon, nähnyt paljon ja kuullut sitäkin enemmän. Pitkäjänteinen työ blogin parissa lienee ollut merkittävin syy siihen, miksi elokuvantekijät kääntyivät puoleeni, WinCapitan totuutta selvittäessään.

Neuvottelujen aikana pääsin kurkistamaan projektin kulissien takaiseen elämään ja on suureksi harmikseni todettava, että en ole ollenkaan vakuuttunut, ovatko Atlantin takaa tulevat elokuvantekijät liikkeellä olleenkaan niistä lähtökohdista, kuin kertovat olevansa.

Muutaman viikon yhteistyön aikana eteen nousi monia arvelluttavia kohtia, joihin pyysin saada selvyyttä, mutta tuotantoyhtiö päätti systemaattisesti sivuuttaa kaikki esitetyt asiat ja olla vastaamatta.

Lyhyen tuttavuuden aikana paljastuneen salailevan ja totuuttavääristelevän toimintakulttuurin takia, en voi suositella WinCapita-elokuvaa yhteistyöhankkeena muillekaan toimijoille.

Mahdollisesti palaan tulevaisuudessa aiheeseen, mutta tässä kohtaa en avaa käytyjä neuvotteluja tämän enempää.

Kaiken hurmoksen keskellä on tarpeen pysähtyä ja katsoa totuutta silmiin.

Mika leikkii mafiapäällikköä

Meille suomalaisille on yritetty vuosikymmenet vakuutella oikeusjärjestelmämme reiluutta ja sitä, että kaikki oikeusistuimet ovat itsenäisiä ja oikeudenmukaisia toimijoita.

Kenelläkään oikeusprosessin ulkopuolisella ei myöskään lain mukaan ole lupa painostaa näitä eripuolilla Suomea olevia itsenäisiä oikeusistuimia.

WinCapita-jutun pääsyyttäjä Mika Appelsin on kuitenkin päättänyt toimia toisin. Syyttäjä Appelsin on hiljattain lähettänyt massapostia laamanneille ympäri Suomea. (Laamanni on käräjäoikeudessa viraston päälliköstä käytetty nimitys.)

Voisin kuvitella, että joissakin maailmankolkissa mafia toimii samalla tavalla, painostaen itsenäisiä oikeusistuimia taipumaan manipuloijan kannalta suotuisaan ratkaisuun. Mika ei selvästikään luota siihen, että käräjäoikeudet itsenäisinä päätöksentekijöinä, osaisivat tehdä ”oikean” ratkaisun. Tarkennan, että M. Appelsin ei suinkaan toimi syyttäjänä kaikissa WinCapitaan kytkeytyvissä oikeusjutuissa, mutta kiireelliseksi luokittelemallaan kirjeellä hän pyrkii oikeuslaitosta ohjailemaan.

Appelsin unohtaa tahallisesti mainita kirjeessään, että Itä-Suomen hovioikeus oli ensimmäinen oikeuspaikka, joka halusi tarkemmin perehtyä WinCapitan rakenteeseen. Itä-Suomen hovioikeuden oikeudenkäynti oli siitä erilainen, että syyttäjän ei annettu mielivaltaisesti jyrätä. Minkään lain mukaan kaikki se, mitä WinCapita teki ei voi kokonaisuudessaan olla rikollista toimintaa ja tästä johtuen WinCapitasta tulleet rahat eivät kaikki suinkaan ole rikollista rahaa.

Appelsin ilmoittaa kirjeessään, että syyttäjäryhmä aikoo edelleen jatkaa pyristelyään ja syyttömien WinCapita-sijoittajien kiusaamista, riippumatta siitä, että hovioikeudessa tuli jo pahasti pataan.

Rehellinen ja suoraselkäinen mies ei tällä tavalla toimisi, mutta Mika toimii.

Ohessa Mika Appelsinin laamanneille lähettämä kirje:

Aihe:  KIIREELLINEN Arvoisat laamannit,

Torstaina 26.9.2013 Itä-Suomen hovioikeus antoi ratkaisun koskien viittä vastaajaa Wincapitan rikoshyötyasioissa. Kyseessä oli ensimmäinen Wincapita-rikoshyötyasioissa annettu hovioikeustason ratkaisu. Hovioikeus hylkäsi syyttäjien menettämisseuraamusvaatimukset kokonaan äänestyspäätöksellä 2-1.

Wincapita syyttäjäryhmän syyttäjät ovat nyt saaneet eri käräjäoikeuksista yhteydenottoja, joissa tiedustellaan, mikä merkitys syyttäjien käsityksen mukaan kyseisellä tuomiolla on vireillä oleviin juttuihin. Wincapita-rikoshyötyasioita (ja rikosasioita) on vireillä tai tulee vireille yhteensä noin 600.

Pyydän Teitä saattamaan käräjäoikeuksissanne Wincapita-asioita käsittelevien tuomarien tietoon syyttäjien yhteisen kannan siitä, ettei kyseisellä yksittäisellä hovioikeuden ratkaisulla ole käsityksemme mukaan sellaista vaikutusta, että vireillä olevia Wincapitan rikosasioita tai rikoshyötyä koskevia asioita tulisi nyt syyttäjien harkita toisin tai oikeudenkäyntejä lykätä odottamaan tämän hovioikeuden tuomion lainvoimaistumista. Syyttäjien kanta on, että vireillä olevat jutut tulisi edelleen mahdollisimman pian käsitellä ilman uusia lykkäyksiä.

Lyhyesti kantamme perustuu näille pääkohdille:

- I-SHO:n tuomio on voimakkaasti ristiriidassa sekä lainvoimaisen Helsingin hovioikeuden antaman pääasian (Kailajärvi) tuomion kanssa että useiden jo annettujen käräjäoikeuden tuomioiden kanssa, joista osa on myös lainvoimaisia

- Tuomio on äänestysratkaisu, josta syyttäjät tulevat hakemaan valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta ainakin oikeuskäytännön yhtenäisyyden perusteella, koska eri tuomioistuinten ratkaisut ovat ristiriidassa ja tuomiolla jäädessään lainvoimaiseksi voi olla vaikutuksia noin 600 eri juttuun eri käräjäoikeuksissa

- Asiassa on odotettavissa lähiaikoina uusia eri hovioikeuksien ratkaisuja, jotka joko vahvistavat Helsingin hovioikeuden linjaa tai nyt I-SHO:n ottamaa tulkintalinjaa

- Vireillä olevien asioiden lykkääminen vähintään kuukausiksi odottamaan tämän asian lainvoimaistumista ei mielestämme ole perusteltua ottaen huomioon tutkinnan pitkä kesto

Ystävällisin  terveisin, Mika Appelsin

Wincapita-syyttäjäryhmän vetäjä       p. 029 xx xxxxx, 050-xxx xxxx

Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto        mika.appelsin@xxxxxx.fi

Ilkka Pitkänen Järviradiossa 28.9.2013

Ilkka Pitkänen oli Järviradion haastateltavana ja haastattelussa Pitkänen selventää Itä-Suomen hovioikeuden päätöstä ja taustoja päätöksen syntyyn.

http://www.jarviradio.net/index.php?option=com_content&view=article&id=518:130913pitkanen&catid=37:aanileikkeet&Itemid=70

Haastattelussa Pitkänen toteaa mm. seuraavasti:

 ”Jäsenistö ei ole saanut esittää aiemmin todisteita WinCapitan toiminnasta, kun todisteita on vihdoinkin päästy esittämään niin tulosta on syntynyt.”

”Syyttäjät ovat itse ajaneet itsensä tilanteeseen, jossa jäsenten oikeudet on sivuutettu vuosiksi. Viisi vuotta kestänyt syyttäjien rupeama ei ole ollut jäsenistön auttamista.”

”Olen ilahtunut, että hovioikeustasolta on saatu näin hyvin perusteltu ratkaisu.” 

”Monet ovat joutuneet todella kovia kärsimään.”

”Syyttäjien näkemykset saavat hyvin palstatilaa.”

Olen saanut Itä-Suomen hovioikeuden päätöksen jo aiemmin tarkasteltavaksi ja tulen myöhemmin avaamaan yksityiskohtia perusteluista, jotka johtivat aiemmin uutisoituun, jäsenistön kannalta myönteiseen lopputulokseen.  

Hovioikeus: WinCapitassa mukana olleet saavat pitää voittonsa

Tänään se sitten tapahtui.

 
Ohessa STT:n tiedote tapahtuneesta:

Itä-Suomen hovioikeuden mukaan WinCapitassa voittoja saaneiden sijoittajien ei tarvitse maksaa rikoshyötyä valtiolle.

Hovioikeus on äänestyspäätöksellä hylännyt Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomion. Kyseessä on viisi klubilaista, jotka käräjäoikeus oli tuominnut maksamaan rikoshyötyä yhteensä runsaat 330 000 euroa.
Hovioikeus katsoo, että vastaajat ovat toimineet vilpittömässä mielessä eivätkä ole vastuussa klubin toiminnasta tai sen kirjanpidosta.

Kyseessä on ensimmäinen hovioikeustasoinen ratkaisu asiassa. Päätös syntyi äänin 2–1, sillä yksi hovioikeudenneuvos olisi pitänyt käräjäoikeuden tuomiot ennallaan. Pohjois-Karjalan rikoshyötyhaarassa oli useampia tuomittuja, mutta kaikki eivät valittaneet hovioikeuteen.

Vireillä on runsaasti samanlaisia juttuja käräjäoikeuksissa eri puolilla maata. Syyttäjät katsovat, että vastaajat ovat hyötyneet klubin perustajan Hannu Kailajärven tekemästä rikoksesta.

Kailajärvi kärsii vankeustuomiota, jonka Helsingin hovioikeus langetti hänelle törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Korkein oikeus on antanut hänelle valitusluvan vain rahankeräysrikoksen osalta.

Lehdistötiedote: Hannu Kailajärvestä ja WinCapitasta tehdään elokuva

Lehdistötiedote

Hollywood: Hannu Kailajärvestä ja WinCapitasta tehdään elokuva

Amerikkalainen tuotantoyhtiö on hankkinut Hannu Kailajärveltä oikeudet WinCapita-elokuvaan.

Elokuva tulee käsittelemään aihetta jäsenistön näkökulmasta ja sijoitusklubin tarina tullaan kertomaan ensimmäistä kertaa faktojen pohjalta.

Jäsenistön taholta materiaalia on kerätty alkuvuoden aikana ja amerikkalainen käsikirjoittaja perehtyy parhaillaan jo toimitettuun laajaan aineistoon. Tulevien kuukausien aikana tuotantoyhtiö tulee haastattelemaan myös laajoihin viranomaistoimiin osallistuneita.

Tuotantoyhtiö kiinnostui WinCapitan ja Hannu Kailajärven tarinasta, joka on poikkeuksellisen monitasoinen. Tarina koskettaa suurta joukkoa ihmisiä ja herättää monenlaisia ristiriitoja. Aihe on kansainvälisesti kiinnostava ja erityisen ajankohtainen.

Jäsenistön kohtaama mielivalta ja aiheen yksipuolinen käsittely suomalaisessa mediassa, herättää kansainvälistä kummastusta.

On hyvin poikkeuksellista oikeusvaltiossa, että näinkin suuri kansanryhmä syyllistetään ja länsimainen syyttömyysolettama unohdetaan täysin. Ennen oikeuden päätöksiä suoritettu ajojahti järkyttää ja kiinnostaa, kertoo materiaaliin perehtynyt käsikirjoittaja Hollywoodista.

Yhdysvalloista katsottuna WinCapita koetaan erittäin kiinnostavana. Yksittäisten ihmisten kohtalot synnyttävät monenlaisia kerroksia elokuvan juoneen ja tarinaan. Hollywoodissa etsitään aktiivisesti mielenkiintoisia tarinoita maailmalle kerrottavaksi.

Olimme yllättyneitä, kun pienestä Suomesta löytyi näin mielenkiintoinen tarina, johon liittyy yksittäiset tragediat ja jopa itsemurhat. Viranomaisten ihmetystä herättäneet toimenpiteet ja monet muut erikoisuudet antavat ainutlaatuiset raaka-aineet värikkääseen keitokseen. Toivomme, että voimme tuoda kaikkien katsottavaksi tositapahtumiin perustuvan elokuvan, joka avaa silmiä ja antaa ajattelemisen aihetta. Tässä on lähtökohtaisesti kasassa kaikki menestystarinan ainekset, tuotantoyhtiö jatkaa.

Nyt esituotantovaiheessa olevan elokuvan on määrä olla elokuvateattereissa vuonna 2016. 

Työrauhan takaamiseksi tuotantoyhtiö ei anna toistaiseksi muuta tietoa tuotannon edistymisestä.

WinCapitan tuhoamisen mieletön helppous

Koko case WinCapitan ajan KRP on vienyt valtamedioita kuin kuoriämpäriä.

Median kautta kansalle on syötetty virheellistä tarinaa, jossa Kailajärvi puhalsi sijoittajien rahat ja jakeli osan euroista kavereilleen, miten hyvältä tuntui. WinCapitan rakenteen väitetään olleen vain epämääräistä mössöä.

Todellisuudessa WinCapitassa oli säännöt, jotka jokainen sijoittajaksi haluava hyväksyi ennen liittymistään.

WinCapitan jäsenet ja muut sidosryhmät olivat erittäin tyytyväisiä WinCapitan toimintaan koko klubin toiminta-ajan. Kaikki tuloutukset maksettiin ajallansa ja jokainen sai sen, mitä sääntöjen mukaan kenellekin kuului.

Harmillista kokonaisuuden kannalta oli se, että KRP ja muutamat muut ulkopuoliset tahot eivät sietäneet WinCapitan olemassaoloa ja näistä lähtökohdista WinCapitan kimppuun päätettiin hyökätä.

On jo kiistattomilla faktoilla todistettu, että todellisuudessa KRP itse tuhosi WinCapitan, sulkemalla sijoitusklubin Moneybookers-tilin.

Kerron tässä kirjoituksessa tarkemmin, miten tämä operaatio käytännössä toteutettiin?

Euroopan uniossa annetun lain (520/2005) 1§:n mukaan oikeusviranomaisen tekemä jäädyttämispäätös voidaan lähettää toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon. Viitaten edelliseen blogikirjoitukseen tällaisen jäädyttämispäätöksen oikeudellisia perusteita ei lain 17§:n mukaan saa tutkia Suomessa, jos pyyntö on lähtenyt täältä.

Väliaikainen hukkaamiskielto riittää lähtökohdaksi jäädyttämispäätökseen. Tällainen päätös on tehty Oulussa kihlakunnansyyttäjä Arjaksen toimesta 30.3.2008.

Suomessa jäädyttämispäätökseksi kelpuutetaan syyttäjän itsenäinen ratkaisu, ilman käräjäoikeuden tai kenenkään muun tutkintaa.

On lakiemme mukaan järkyttävää, että asia etenee toimenpiteisiin saakka ilman mitään näyttöä mistään, pelkän mielipiteen nojalla ja jopa ilman, että asiaa edes käsitellään tuomioistuimessa ja ilman että varojen omistajaa edes kuullaan. On selvää, että rahaliikenteen odottamaton katkaiseminen, aiheuttaa korvaamatonta tuhoa minkä tahansa organisaation toiminnalle.

Kansainvälisen toimijan rahaliikenne voidaan siis juridisesti katkaista yhden ihmisen mielivaltaisella päätöksellä. Todelliseksi syyksi riittää jo monelle tutuksi tullut tulkinta: "syytä epäillä".

WinCapitaa koskeva rikosilmoitus oli tehty 18.3.2008 ja sen allekirjoittaja komisario Korkiatupa vahvisti todistajana kuultaessa ilmoituksen koskeneen vain epäilystä rahankeräysrikoksesta. Samalla selvisi, että tuossa vaiheessa KRP:llä ei ollut juuri mitään tietoa WinCapitasta.

Rahankeräysrikos ei kuitenkaan olisi kelvannut jäädytyspäätökseen perusteeksi mainitun lain 3§:n 3 momentin mukaisen listauksen mukaan. Siksi tarvittiin rikosepäilyn kohteeksi petosrikos, joka sanotussa pykälässä mainitaan 20-kohdassa petollisen menettelyn pelkän maininnan perustamana, uskomattoman alhaisen vaatimustason luovana lähtökohtana.

Kihlakunnansyyttäjä Heikki Airas on tehnyt väliaikaisen WinCapitan varojen jäädytyspäätöksen poiketen rikosilmoituksen rikosnimikkeestä ja väittäen, että jäädytykseen haettavien varojen on katsottava kuuluvan törkeän petoksen kautta syntyneiksi, vaikka KRP:llä ei ollut vielä Korkiatuvan mukaan juuri mitään tietoa WinCapitasta!

Tämän päätöksensä syyttäjä Airas vei sitten ennen jatkotoimia Oulun käräjäoikeuden vahvistettavaksi ja se vahvistettiin, niinkuin Suomessa tapahtuu ilman mitään näyttöä lähestulkoon aina, kun vastaava "syytä epäillä" -vaatimus käräjäoikeuksissa esitetään. Vastapuolta ei siis jäädytyshakemuksen yhteydessä tarvitse edes kuulla.

Huhtikuun 10. päivänä tekemällään hakemuksella englantilainen syyttäjä John Elliot KRP:n virka-apupyynnöstä esitti jäädytysvaatimuksen lontoolaiselle Southwark Crown Courtille. Varojen jäädytys vahvistetiin vastapuolta kuulematta 17.4.2008.

Kuten jo aiemmin olen maininnut, että syyttäjä Elliotin mukaan kaikki toimet WinCapitaa vastaan sai alkunsa vain ja ainoastaan Suomesta.

Hyvin toimiva WinCapita tuhottiin KRP:n käskystä, klubin rahaliikenne katkaisemalla. Samaan aikaan KRP:ssä tiedettiin WinCapitasta ei mitään.

Paljoa ei kuitenkaan vaadittu, että WinCapita saatiin kaatumaan.

WinCapita ei kiinnosta englantilaisia

Viranomaisten tökeröt operaatiot WinCapitan ympärillä hämmästyttää ja kummastuttaa, sitä enemmän, mitä enemmän asiaa jaksaa penkoa.

Yksi mielenkiintoinen tarkastelun aihe on epäyhtälö, johon tulisi jotenkin mahduttaa KRP, Englanti ja Moneybookers.

Selvennän tässä kirjoituksessa sitä virheellisiä käsitystä, jonka mukaan Suomen KRP olisi jossain vaiheessa toiminut mallikkaasti yhteistyössä Englannin viranomaisten kanssa, saaden aikaan jotakin positiivista ja merkittävää.

WinCapitan laajaan n. 50000 sivua käsittävään esitutkinta-aineistoon ei sisälly ainuttakaan dokumenttia KRP:n Englannissa suorittamista tutkimuksista eikä myöskään mitään tietoja Englannin viranomaisten suorittamista WinCapita-tutkimuksista.

Näin monen vuoden jälkeen on jo faktaksi todettu, että mikään viranomaistaho ei ole koko aikana suorittanut Englannissa minkäänlaista virallista WinCapitaan liittyvää tutkintaa, vaikka kaikki rahaliikenne WinCapitaan sisälle ja WinCapitasta ulos on tapahtunut Englannissa.

Todistajan roolissa kuultu KRP:n tutkinnanjohtaja Seppo Rautava on myös kahteen otteeseen käräjäoikeudessa valan nojalla kertonut, että KRP ei ole suorittanut Englannissa ainuttakaan kuulustelua case WinCapitan osalta.

Kaiken sekamelskan keskellä KRP samalla vähättelee omaa rooliaan WinCapitan Moneybookers-tilin sulkemisessa.

Myötähäpeää herättää mm. se asia, että KRP on hätäpäissään jopa väittänyt, että tieto WinCapitan Moneybookers-tilin sulkemisesta olisi kantautunut Englannista suullisesti Oulun KRP:lle (!?).

Omiin korviini KRP:n epäloogiset selittelyt kuulostavat säälittäviltä hätävalheilta.

Olen saanut jo vuosia sitten saanut kuulla WinCapitaan sijoittaneilta, että Moneybookers pyysi sijoitusklubin jäsenistöä olemaan yhteydessä Oulun KRP:hen, välittömästi WinCapitan Moneybookers-tilin jäädyttämisen jälkeen.

Moneybookers ja Englannissa jäädytysasiaa hoitaneen Crown Prosecution Servicen syyttäjä John Elliot kyllä tietävät, että mikään aloite WinCapitan suhteen ei ole saanut alkuaan Englannista. Sijoitusklubin päätilin jäädytyksen hakeminen ja muutkin toimet on suoritettu pelkästään Suomen aloitteesta.

KRP on ollut härkkimässä ja masinoimassa WinCapitan MB-tilin jäädyttämistä ilman, että koko asiaa olisi paremmin tutkittu niin Suomessa kuin maailmallakaan. Komisario Korkiatupa on myöhemmin todistajan roolissa ollessaan vahvistanut, että KRP:llä ei ollut WinCapitan toiminnasta juuri mitään tietoa maaliskuussa 2008. KRP:n Rautavan mukaan MB-tilitiedot saatiin Suomeen vasta touko-kesäkuun vaihteessa 2008.

Jokainen tietää, että yksikään organisaatio ei voi jatkaa toimintaa, jos välttämättömät pankkiyhteydet yllättäin katkaistaan. Pankkitilin odottamaton jäädyttäminen koitui myös WinCapitan kohtaloksi. On syytä muistaa, että rahaa WinCapitan kassaan jäi jäädytyshetkellä n.5 miljoonaa euroa.

On tullut jälkikäteen selväksi, että WinCapitalle ei annettu edes teoreettista mahdollisuutta puolustaa itseään suomalaisten viranomaisten suorittamaa, sijoitusklubin Moneybookers-tilin sulkemista vastaan!!?

KRP vaikenee asiasta ja suuren yleisön mielenkiinto on johdonmukaisesti ohjattu pois tästä kipeästä, koko tapahtumaketjun laukaisseesta asiasta.

Kiistaton tosiasia on myös se, että WinCapita toimi moitteettomasti ja ihmiset sai rahansa, aina Moneybookers-tilin jäädyttämiseen asti.

Kertauksena vielä todettakoon, että englantilaiselta syyttäjältä saatujen tietojen mukaan, suomalaiset viranomaiset hakivat WinCapitan Moneybookers-tilin jäädyttämistä eikä kukaan muu. Marssijärjestys meni niin, että ensin kaadettiin WinCapita ja vasta sitten alettiin "selvittämään", mikä WinCapita oikeasti oli.

WinCapita on näiden vuosien aikana onnistettu varsin taidokkaasti puristamaan ennalta päätettyyn rikolliseen muottiin, hylkäämällä todistusaineistoa ja kieltämällä lukuisat tosiasiat. Verovaroilla rahoitettu ja valtamedioiden hiljaisesti hyväksymä viranomaisoperaatio, ei kuitenkaan kaikilta osin ole mennyt alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisesti.

Nykyisten tietojen valossa KRP tuhosi WinCapitan. Miten? helposti, mutta siitä myöhemmin lisää.

FAKTA: Suomella ei ole toimivaltaa WinCapita-asiassa

Luulin jo jossain vaiheessa, että järki voittaa WinCapita-asiassa, mutta koska näin ei vielä käynyt, jatkuu blogin ylläpito entisaikojen tyyliin. Mitä enemmän asiaa tutkii, sitä enemmän löytyy tutkittavaa. Äkkiseltään laskettuna WinCapitan sivuston sulkeutumisesta on tänään kulunut jo 2008 vuorokautta.

Seurattuani pitkään WinCapita-vyyhdin ympärillä käytäviä oikeusprosesseja, on ollut huolestuttavaa huomata, että oletetun sivistysvaltion oikeuslaitoksen edustajat eivät useinkaan hyväksy tosiasioita.

Toivottavasti viimeistään nyt kaikki aiheesta kiinnostuneet kohtaavat faktat faktoina ja jättävät tietämättömien huutelijoiden kiihkoilut omaan arvoonsa. Valkoinen väri ei muutu mustaksi sillä, että aktiivinen joukko ihmisiä inttää silmät pyöreinä valkoista mustaksi. Pölyn laskeuduttua on aika katsoa totuutta silmiin.

Nyt jo faktana on todettava, että Suomi on ominut case WinCapitan omakseen, ilman laillista oikeutta. Mikäli WinCapitaa vastaan haluaa joku käydä oikeutta, ei oikeuspaikkana todellakaan kuuluisi olla Suomi. Suomi on siis keräämässä WinCapitasta tuloutettuja varoja omaan pohjattomaan kukkaroonsa, riippumatta siitä, mitä sanoo lakikirja. Miksi Suomi sitten ei kunnioita voimassaolevia lakeja?

Lakien rikkominen on tietoisesti valittu strategia, koska vain siten voidaan saavuttaa haluttu ja ennalta päätetty lopputulos.

Tulee tässä yhteydessä muistaa se tosiasia, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Eurot ei mitenkään muutu markoiksi sillä, että setelinipun kiikuttaa Suomen rajojen sisäpuolelle. Samalla tavalla Suomi ei voi rikkoa EU:n yhteisiä lakeja, sillä perusteella että suomalaiset aloittavat oman epämääräisen oikeusnäytelmän täällä Venäjän länsinaapurissa.

On hyvä, että EU on nykyisin kansalaisten turvana erilaisia konklaaveja vastaan. Olisiko 90-luvun laman aikana suoritettu yrittäjien kurmuuttaminen onnistunut nykyisen EU-jäsenyyden aikana? Väitän, että ei. Viidakon lakien vallitessa Suomi on ollut usein vahvoilla yksittäisiä kansalaisia vastaan, mutta isompia vastustajia vastaan painittaessa, Suomi ei ole aina selvinnyt voittajana.

Tässä lyhyesti tiivistettynä joitakin faktoja, jotka osoittavat kiistatta, että Suomella ei ole toimivaltaa WinCapita-asiassa:

1. Suomella ei ole ollut toimivaltaa vastoin "sähköisestä kaupankäynnistä annetun EU-direktiivin 31/EU/2000 (lakikirjassa SiEU 402)" vaatimuksia ryhtyä puuttumaan Englannissa toimineen WinCapita-sijoitusklubin toiminaan.

2. Suomella ei ole "tietoyhteiskunnan palvelujen tarjonnasta annetun lain 458/2002 (Si 405) 5§:n 1 momentin” määräysten vastaisesti ryhtyä rajoittamaan toiseen ETA-valtioon sijoittautuneen palveluntarjoajan toimintaa eikä varsinkaan ennen sanotun pykälän 2 momentin edellyttämää sijoittautumisvaltion viranomaisille ensin esitettyä toimintapyyntöä.

3. Sen paremmin KRP kuin kihlakunnan syyttäjätkään eivät kuulu niihin viranomaisiin, joilla on "rajat ylilittävästä kieltomenettelystä annetun lain 1189/2000 (Yr 515) 4§:n" mukaan kerrotunlaisen kanteen vireillepanoon tarvittava toimivalta.

4. WinCapitan Moneybookers-tilin rekisteröity omistaja on Worldwide Investments Corporation LLC-niminen osakeyhtiö, jonka toiminnan on myöhemmin ilmoitettu siirtyneen panamalaiselle Worldwide Investments Company Ltd-nimiselle yhtiölle, ja että Hannu Kailajärvi ei kuulu kummankaan yhtiön hallitukseen, vaikka hänellä onkin ollut tilin käyttöoikeus 6.3.2005 lähtien.

5. Moneybookersin sisällä tapahtunut rahaliikenne kuuluu Englannin lainsäädännön piiriin. Jäsenten omilta Moneybookers-tileiltä tapahtuneet, ympäri maailmaa menneet kotiutukset eivät mitenkään oikeuta varojen takavarikoimiseen Suomeen.

6. Hannu Kailajärven kotipaikkana on ollut Marbella, Espanja. Suomen kansalaisuus ei tässä yhteydessä oikeuta Suomen valtiota keräämään väitettyä "rikoshyötyä" Suomeen.

7. WinCapitassa on ollut paljon jäsenistöä ympäri maailmaa. Suomi ei mitenkään ole oikeuttu keräämään itselleen toisten valtioiden kansalaisten sijoittamia tai kotiuttamia rahoja. Voiko tämän vielä jotenkin ymmärtää toisin?

KRP:n ja syyttäjien lapsellinen uskomus omasta ylivertaisuudesta + käräjäoikeuksien heikkous ovat suurimmat syyt jatkuviin lainvastaisiin oikeudenkäynteihin.

Korkeiden virkamiesten ammattiylpeyden luulisi olevan esteenä tämän mielettömyyden jatkumiselle, mutta toisin on. Omatunnon voisi kuitenkin olettaa kummittelevan näinä pimeinä syysiltoina.

En voi mitenkään uskoa, etteikö yksikään käräjätuomari olisi vakavasti pysähtynyt miettimään tämän mielipuolisen ja mittaamattoman kalliin kummitusjunan pysäyttämistä.

Voiko joku vielä väittää, että Suomella on laillinen oikeus ryövätä kaikki WinCapitasta ulos tulleet rahat?

WinCapita-kirja

Tervehdys blogin lukijoille!

Columbon blogi on viettänyt hiljaiseloa jo usean kuukauden ajan. Case WinCapitan osalta näiden kuukausien aikana on oikeudessa ehditty käsittelemään pääjuttua ja KRP on jatkanut mylläämistä erilaisten sivuhaarojen kautta auenneiden asiakokonaisuuksien parissa.

WinCapitan jäsenistöä on kuulusteltu vielä ihan viime viikkoinakin ja kuulusteluja on laajennettu yhä laajempaan ihmisjoukkoon. Jäsenistön kyykyttämisen sijaan yli-innokkaat viranomaiset ovat ehtineet saamaan nenillensä jo monta kertaa. Valehtelua ja laista piittaamattomia toimintamalleja on tullut vastaan laajalla rintamalla.

Monessakin suhteessa odottavan aika on ollut kaikille WinCapitaa seuraaville henkilöille tappavan pitkä.

Inhimillisyys on unohtunut täysin asian lopputulokseen vaikuttavilta ihmisiltä. Mikäli meillä kaikilla todellakin on vain yksi elämä, ei ole mitenkään mielekästä tai edes järkevää keskittyä 24/7 tapaukseen, jonka lopputulokseen meillä useimmilla on hyvin olemattomat mahdollisuudet vaikuttaa. Monen asiaa tarkkailleen henkilön kyllästyminen koko aiheeseen on ymmärrettävää ja täysin inhimillistä. Elämä on tarkoitettu elettäväksi.

On ihaltavaa seurata niiden taistelijoiden tekemistä, jotka ovat jaksaneet painaa läpi tulen ja jään, näiden piinaavien lähes viiden vuoden aikana. Suomalainen sisu on selvästikin maineensa veroinen voimavara.

Olen ottanut tehtäväkseni WinCapitaa koskevan kirjan kirjoittamisen. Pidän tehtävää varsin luontevana jatkona aiempaan aktiiviseen blogin ylläpitämiseen.

Kuluneiden vuosien aikana Columbon blogiin on syntynyt 168 blogikirjoitusta ja yksittäisiä vierailuja on kertynyt 409 439 kpl. Columbo seuraa case WinCapitan kehittymistä ja blogi tulee palvelemaan lukijoita jossain muodossa myöskin tulevaisuudessa.

Tässä kohtaa keskittyminen on kuitenkin mainitsemassani kirjaprojektissa. Mikäli omistat WinCapitaa käsittelevää materiaalia tai haluat kertoa omia kokemuksia, joko nimettömästi tai nimellä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen columbonblogi@gmail.com

Kaikki esille tulevat asiat käydään läpi ehdottomalla luottamuksella ja kirjaan on tarkoitus mahduttaa mahdollisimman laaja-alainen otos jäsenistöltä löytyvää aineistoa.

Haastattelujen kautta kirjaan päätyvä aineisto käydään aina yhdessä läpi tietolähteen kanssa, jotta kokemukset ja kertomukset päätyvät painettuun versioon täsmälleen oikeassa muodossa. On varmasti kaikkien yhteinen etu edesauttaa jäsenistön kokemusten päätymistä myöskin kirjoihin ja kansiin.

Keväisin terveisin, Columbo

WinCapita Iltalehdessä

Iltalehti julkaisi oheiset tekstit 10.8.2011

WinCapita-rahoja palautumassa Suomeen

Ilkka julkaisi tänään 9.8.2011 oheisen artikkelin:

Ilkka: Wincapita-rahaa palautumassa Suomeen

WinCapita-vyyhdissä tapahtuu taas mielenkiintoista. Huomattava euromäärä palautetaan vuosien jälkeen oikeille omistajille, syyttäjän pyristelystä huolimatta. Sanomalehti Ilkka julkaisee asiasta tarkempia yksityiskohtia huomisessa lehdessä.

Ilkka julkaisi tänään illalla oheisen ennakkojutun:

Englantilainen oikeusistuin on tehnyt päätöksen, jonka mukaan yli 340 000 euroa on palautettava kahdellekymmenelle rahoja Wincapitan tilille tallettaneille henkilöille.

Varat ovat olleet jäädytettyinä Moneybookers-nimisessä englantilaisessa pankkiiriliikkeessä.

Kaikkiaan pankissa on ollut jäädytettynä noin 4,8 miljoonaa euroa Wincapita-rahaa.

Lue asiasta tarkemmin huomisesta lehdestä. www.ilkka.fi

EOK: Huijasivatko viranomaiset WinCapita-sijoittajia?

EOK julkaisi oheisen tiedotteen:

Suuri huijaus tässä WinCapitan asiassa onkin ilmeisesti siinä, että rahansa menettäneille on uskoteltu, että he saavat jotakin rahaa poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten avulla, sanoo varatuomari, OTL Ilkka Pitkänen.

On kuulemma tehty valtava 100 miljoonan euron suuruinen huijaus. Se on kuulemma ollut huikeata pyramidipeliä ja laitonta rahankeräystä. Valtavaksi rikokseksi kuvatun toiminnan mediavaikutusta on voimistettu jopa eräiden toimittajien palkitsemisseremonioilla siitä hyvästä, että nämä toimittajat olivat muka saaneet kaivetuksi esiin tällaisen hirveyden.

Asian tutkinnan siirryttyä Keskusrikospoliisille myös tämä viranomainen on jatkuvilla tiedotteillaan median kautta luonut vaikutelman “Suomen suurimmasta talousrikoksesta”.

Suomalaista oikeuslaitosta leimaa kymmenet tuomiot oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin loukkauksista Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta. Silti jopa näissä suomalaisissa oloissa on poikkeuksellisen voimakkaasti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ihmisoikeutta loukattu, jotta median alun perin luoma kuva voitaisiin säilyttää.

Johtavana syyttäjänä median luomaa kuvaa ylläpitämään on asetettu suuren iltapäivälehden päätoimittajan puoliso, joka on saanut hyvin pitkälle tosiasiallisesti johdatella oikeudenkäyntiä.

Suuri huijaus tässä WinCapitan asiassa onkin ilmeisesti siinä, että rahansa menettäneille on uskoteltu, että he saavat jotakin rahaa poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten avulla. Toimintaan hyvässä uskossa osallistuneilta piensijoittajilta on kyllä otettu omaisuutta pakkokeinon yhteensä kymmeniä miljoonia euroja.

Varatuomari, OTL Ilkka Pitkäsen selvitysten mukaan jo varmuudella tiedetään, että valtion ottamia varoja ei tulla koskaan jakamaan vahinkoja kärsineille siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ole olemassa asiakirjoja, jotka osoittaisivat, miten varat tulee jakaa. Rahat jäävät valtiolle. Valtio saa näin lisää rahaa esimerkiksi Kreikan, Portugalin ja vastaavien valtioiden loputtomaan tukemiseen ja rahoittamiseen.

Näyttää siltä, että tähän päivään mennessä lähes jokainen vastaantulija on jo muodostanut hyväksyvän käsityksensä tämän “huikean” petoksen tapahtumisesta eikä juuri kukaan edes enää välitä kuulla selvitystä siitä, mitä WinCapita todellisuudessa oli.

Tiedotus on tehnyt tehtävänsä – ihmiset uskovat tietävänsä kaiken tarpeellisen. Ilkka Pitkänen kuitenkin selvittää perusteellisesti, mistä on ollut todellisuudessa kyse WinCapitan asiassa.

Lue Ilkka Pitkäsen huikea loppulausunto kokonaisuudessaan osoitteessa www.sanomat24.fi

Ilkka Pitkänen: Omituinen WinCapita-oikeudenkäynti Vantaalla

Kulunut kevät on ollut case WinCapitan osalta varsin värikäs. Alkuvuodesta alkaneissa oikeudenkäynneissä on ollut monia hyvinkin erikoisia tapahtumia. Oikeudenkäyntejä seuraamassa olleet tahot ovat joutuneet kummastelemaan, mitä eriskummallisempia toimintatapoja ja kirjavia puheenvuoroja. Valitettavan monen kansalaisen ennakkokäsitykset ovat osoittautuneet vääriksi selkeästä ja johdonmukaisesta oikeuslaitoksen toiminnasta.

On tullut täysin selväksi, että myös oikeussalissa kaikki on mahdollista.

Sanomat24 julkaisi 4.6.2011 oheisen kirjoituksen.

EOK:n jäsenistön piiristä on huolestuneita siitä, että EOK ei ole tehnyt vähään aikaan mitään WinCapitaan liittyvissä asiayhteyksissä. Havainto pitää tietyllä tavalla paikkaansa, sillä EOK:n tehtäviin ei kuulu puuttuminen järjestönä vireillä oleviin oikeudenkäynteihin. EOK pyrkii turvaamaan jäsenistönsä oikeusturvaa muun muassa siten, että jäsenille tarjotaan apua EOK:n asiantuntijakumppanien kautta, jotka sitten hoitavat asioita tuomioistuimissa. EOK itse ei tätä työtä järjestönä edes voi tehdä.

Helmikuun alussa alkoi Vantaan käräjäoikeudessa viimein kolmen vuoden rikostutkinnan ja turvaamistoimenpiteiden jälkeen oikeudenkäynti, jossa WinCapitan johdossa olleelle henkilölle vaaditaan rangaistusta. Aika monet WinCapitan jäsenet ovat olleet oikeudenkäyntiä seuraamassa, joten tietoa oikeudenkäynnistä on kulkeutunut jäsenistölle, mutta kaikkia jäseniä tieto ei varmaankaan ole tavoittanut. Koetan nyt hieman avata tätä tiedottamisen puutetta ja kertoa erinäisistä Vantaan käräjäoikeudessa vireillä olevan oikeudenkäynnin ihmeellisyyksistä.

Koko WinCapita esitutkintaa ja syyteharkintaa on ympäröinyt ihmeellinen salailun ilmapiiri, sillä tämän oikeudenkäynnin asiakirjoja ei aikaisemmin haluttu milloinkaan esittää, vaikka usean vuoden ajan tehtiin eri tuomioistuimissa hakemuksia, joilla klubin jäsenten omaisuutta vaadittiin turvaamistoimenpiteinä hukkaamiskieltoon ja vakuustakavarikkoihin. Mitään näyttöä ei koskaan esitetty hakemusten selvitykseksi, vaan ainoaksi perusteeksi esitettiin jatkuvasti pakkokeinolain "syytä epäillä" –klausuuli. Esitutkinnan tuloksia ei valotettu muuta kuin suullisilla väittämillä, joista suuri osa tiedettiin jo silloin aivan perusteettomiksi.

Kun pakkokeinolaki edellyttää, että turvaamistoimenpiteen hakemisen jälkeen syyte sen perusteena olevasta rikoksesta on nostettava neljän kuukauden kuluessa, niin satojen jäsenten kohdalla tätä määräaikaa on tuomioistuinten päätöksillä kerta toisensa jälkeen pidennetty, eräiden jäsenten kohdalla huhtikuusta 2008 lukien jo kymmenen kertaa. Syyteajan pidennykset näyttävät jatkuvan edelleen, koska esitutkinta on kuulemma edelleen kesken(?) Tuomioistuimille esittämiensä jatkohakemuksen perusteeksi tutkinnanjohto on joka kerta viitannut siihen, että perusteet syyteajan jatkolle ovat samat kuin ennenkin. Tuomioistuimet ovat niinikään joka kerta jatkohakemukset tällä perusteella hyväksyneet. Varmaankaan tällainen kymmenkertainen ajallinen lykkääminen ei ole ollut lainsäätäjän tarkoituksena pakkokeinolakia säädettäessä. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt ratkaisuissaan, että pakkokeinojen jatkohakemusten yhteydessä pakkotoimen pidentämiseen on joka kerta esitettävä entistä painavammat perusteet jatkon hyväksymiseksi. Suomessa on koko ajan riittänyt, että ilmoitetaan perusteiden olevan samat kuin ennenkin!

Monen klubin ulkopuolisen tarkastelijan mielestä turvaamistoimet ovat olleet paikallaan, koska kyseessä on ollut niin suuri rikos. Jäsenmäärä klubissa kohosi kylläkin yli 10.000 jäseneen, mutta itse asia ei sinänsä ole ollut millään tavalla suuri selvitettävä. Kaikki klubin varojen siirrot on selvitetty pankkitilitiedoilla jo tutkinnan alussa vuonna 2008. Sama koskee jäsenten saamia tuottoja, sillä nekin tilitiedot KRP on saanut helposti käsiinsä jo kauan sitten. Tutkinnanjohto on väittänyt tarvinneensa runsaasti aikaa ulkolaisten virka-apupyyntöjen vuoksi. Mihin niitä on tarvittu? Klubin varat olivat Englannissa. Vaikka varat olivatkin panamalaisen yhtiön omistamalla tilillä englantilaisessa pankissa, mitään tutkintaa ei tämän takia tarvinnut ulottaa Englannin ulkopuolelle. Jäsenten osallistuminen klubin toimintaan oli mahdollista vain sitten, kun jäsenet olivat ensin siirtäneet varojaan omalle englantilaiselle pankkitililleen. Sen jälkeen he saattoivat internetin kautta antaa siirtomääräyksiä varojen siirtämisestä WinCapitan samassapankissa Englannissa olevalle tilille. Kaikki nämä siirrot ovat kuitenkin olleet tiedossa heti alusta lähtien. Mitä siis tarvitse tutkia väitetyllä tavalla joka puolelle maailmaa lähetetyillä, väitetyillä virka-apupyynnöillä?

Samaan aikaan WinCapitan syylliseksi epäiltyjen joukko on supistunut supistumistaan. Vielä vuosi sitten vireillä olleissa vakuustakavarikoissa syyllisiksi epäiltyjä oli takavarikkohakemusten mukaan satoja. He jakaantuivat kuulemma erilaisiin "päähaaroihin". Sitten on ryhdytty puhumaan pienemmästä ydinjoukosta ja viime syksynä oli päädytty jo ilmoittamaan, että viisi pääepäiltyä asetetaan syytteeseen – vaan eipä asetettu. Viidestä valittiin viime tingassa vain kaksi. Kahdelle muulle "päätekijälle" näiden viiden joukosta on jo toimitettu jopa päätökset syyttämättä jättämisestä! Melkoista horjuvuutta tutkinnanjohdon ja syyttäjien toiminnassa tämä vähintäänkin osoittaa. Tähän mennessä on tiedossa kolme muuta syytettyä, mutta he ovat mainittujen "päätekijöiden" ulkopuolelta. Päämääränä tuntuu olevan, että ainakin joku täytyy saada tässä asiassa tuomituksi, että kaikki suoritettu tutkinta tässä surullisen kuuluisassa "Suomen suurimassa talousrikoksessa" ei menisi hukkaan. Viranomaisille ei kuitenkaan näytä riittävän tämäkään epäiltyjen henkilöiden joukon tuntuva huima kaventuminen.

Kun nostettua kahta syytettä on ryhdytty käsittelemään Vantaan käräjäoikeudessa, niin nyt joukkoa supistetaan siten, että asianomistajat ja jäsenistö ylipäätään suljetaan kokonaan oikeudenkäynnin ulkopuolelle. Vaikka jäsenistöltä on takavarikoitu omaisuutta kenties kaikkiaan ilmeisesti yli 40 miljoonan euron edestä, he eivät pääse osallistumaan oikeudenkäyntiin, jossa käsitellään heihin kohdistettujen turvaamistoimien oikeutusta eli rikosta, jonka perusteella turvaamistoimet on suoritettu. Käräjäoikeuden mukaan asianomistajia on kuulemma niin paljon, että heitä ei teknisesti voida ottaa vastaan käräjäoikeudessa, tilat eikä aika eivät kuulemma riitä tällaiseen tarkoitukseen. Tästä käräjäoikeus sitten vetää johtopäätöksen, että kun kerran kaikkia asianomistajia ei voida palvella, niin sitten ei voida palvella yhtäkään, koska se olisi epäoikeudenmukaista muita kohtaan, joita ei voida palvella!? Siinä on varsinainen kehäpäätelmä!

Sen Vantaan käräjäoikeus puheenjohtajansa Kari Kankaan johdolla joko unohtaa tai tarkoituksellisesti sivuuttaa, että paikalla oikeudenkäynnin alkaessa ei ollut kuin yksi asianomistaja/jäsen, joka vaati saada käyttää puhevaltaa oikeudenkäynnissä. Siitä eivät tuomioistuimen resurssit olisi joutuneet koetukselle! Kehäpäätelmä otettiin käyttöön: Kun muillekaan ei ole luvattu puhevaltaa prosessissa, yksikään ei sitä saa käyttää. Sittemmin kolme muuta jäsentä on laatimillani hakemuksilla esittänyt vaatimuksensa pääväliintulohakemuksilla ja vaatineet puhevaltaa niiden avulla Vantaan käräjäoikeus on hakemukset hylännyt erilaisilla ja kummallisilla perusteluilla. Kolmesti Helsingin hovioikeus, joka tosin on katsonut väliintulon mahdolliseksi rikosprosesseissakin, on tullut samaan tulokseen, mutta eri perusteilla kuin käräjäoikeus. Milloin puhevalta on evätty kanssasyytetyn aseman perusteella, milloin jäsenen saamien tuottojen perusteella, milloin vedoten asian tulleen ratkaistuksi jo aikaisemmin. Muutoksenhaku jatkuu, mutta vaarana on, että oikeudenkäynti Vantaalla uhkaa päättyä ennenkuin oikeudenmukaiset ratkaisut asianomistajien ja jäsenten puhevallasta saadaan valitusinstanssien avulla aikaan.

Merkillistä on, että kymmenet jäsenet kelpaavat kylläkin todistajina tai todistelutarkoituksessa kuultaviksi oikeudenkäynnissä, mutta itsenäisesti he eivät saa käyttää puhevaltaa. Todistajina he voivat kertoa vain omista kokemuksistaan ja vastata kysymyksiin, mutta eivät voi tuoda oikeuteen sellaista selvitystä, joka poistaisi rangaistavuuden sellaisesta rikoksesta, jonka perusteella heihin tai muuhun jäsenistöön voidaan kohdistaa konfiskaatiovaatimuksia.

Asianomistajan syyteoikeus on Suomessa rinnakkainen syyttäjän kanssa. Syyttäjän syyteoikeus on ensisijainen, mutta asianomistajan rinnakkaista syyteoikeutta ei saa erottaa jutusta. Nyt kuitenkin Vantaan käräjäoikeudessa niin tehdään ja vähät välitetään rikosoikeuden säännöistä. Asianomistajan korvausvaatimukset voidaan kylläkin erottaa käsiteltäviksi erillisessä oikeudenkäynnissä – syyteoikeutta ei vastaavalla tavalla voida Suomessa siirtää lakia rikkomatta.

Valitulla järjestelmällä on tietenkin vain yksi tavoite. Syyttäjä pyrkii saamaan aikaan tuomion, jonka avulla ryhdyttäisiin vaatimaan jäsenistöltä näiden saamia kaikkia WinCapitan pankkitileiltä tulleita varoja menetettäviksi valtiolle rikoksesta saatuna hyötynä. Merkillistä tässä on se, että varoja vaaditaan menetettäväksi juuri valtiolle! Esitutkinnan ja syyteharkinnan tavoitteena ei ole jäsenistön kokemien menetysten korvaaminen, vaan sekä jäljelle jääneet varat että jäsenistöltä takavarikoidut omaisuudet vaaditaan valtiolle!. Lopputuloksena on siis se, että kaikki WinCapitan jäsenet jäävät tappiolle. Ne, jotka ovat saaneet tuottoja klubista, mutta myös ne, jotka ovat vain tehneet sijoituksia klubiin. Kaikki jäsenet häviävät. Kaikki turvaamistoimien kohteina oleva omaisuuskin vaaditaan valtiolle menetettäväksi, koska kysymyksessä on rikoksella saaduksi väitetty hyöty. Kun asianomistajia ei tähän prosessiin päästetä vaatimuksiaan esittämään niin se tiedetään hyvin, että kenelläkään heistä ei tämän oikeudenkäynnin jälkeen ole taloudellisia resursseja käynnistää tällaista valtavaa oikeudenkäyntiä omissa nimissään!

Kerran valtiolle menetettäväksi tuomittua määrää ei mitä ilmeisimmin voida myöskään jakaa kenellekään, koska sitä kirjanpitoa ei ole olemassa, joka osoittaisi, kuinka paljon kenellekin kuuluu. Asiassa esitetyt korvausvaatimukset eivät sellaisenaan näyttönä merkitse mitään ja tässä on koko esitutkinnan aikainen suuri paradoksi. Rikosilmoituksia on jäsenistöltä vaadittu uhkauksilla, että syyttäjät eivät voi auttaa asianomistajia, ellei rikosilmoituksia aikanaan tehty. Nyt useat rikosilmoitusten tekijät ovat itse joutuneet epäillyiksi ja heidän korvausvaatimuksensa menestymisen mahdollisuus on varmaankin jo alun alkaen tiedetty aivan mahdottomaksi. Rahaa korvauksiin ei ole ja senkin rahan, joka on saatu takavarikoiduksi, valtio aikoo pitää itsellään. Asianomistajien vaatimuksia ei oteta oikeudenkäynnissä lainkaan huomioon, siitä ei ole edes kunnollisia laskelmia. Pankkitilien kautta kulkeneet varat ovat jotenkin tiedossa, mutta vertailua ei ole tehty eikä tehtävissä tuottoja saaneiden osalta siitä, mikä osa tuotoista on tullut klubilta ja mikä jäsenten keskinäisestä arvopaperien eli käyttöoikeuslisenssien pörssikaupasta. Selväähän on se, että jäsenten keskinäisen kaupan tuotot eivät kuulu klubissa tapahtuneeksi väitetyn rikoksen piiriin. Suoritettu esitutkinta ei ole edes yrittänyt selvittää näiden kahden tuottolajin eroa ja varojen erottelua. Kaikki laskelmat perustuvat vain varojen kokonaissiirtojen määrään, ei niiden laatuun tai eroon. Tällaisena tilanne johtaa korvausten maksamisen jäsenistön suuntaan täyteen mahdottomuuteen.

Esitutkinnan ja syyttäjien tavoitteena on saada takavarikoidut varat menetetyiksi valtiolle. Tarkoituskaan ei ole selvittää, miten rahat tulisi jakaa menetyksiä kärsineille. Tämä on suunniteltu toteutuvaksi valitun syyteharkinnan ja prosessijärjestyksen avulla, asianomistajia ei päästetä missään muodossa osallistumaan siihen päätöksentekoon, jossa rikoksen tapahtumisesta ja sen seurauksena myöhemmin konfiskaatioista päätetään!

Ei silti, että uskoisin tutkinnanjohtajien tai syyttäjien tätä järjestelmää luoneen. En usko, että he kaikkeen tällaiseen uskaltaisivat ryhtyä ilman joltakin suunnalta annettua vahvaa taustatukea. Sellaisesta minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista näyttöä.

Tähän viittaa se uskallus, jossa lukuisat oikeusperiaatteet ja jo niiden perusteella säädetyt lait ja kansainvälisten sopimusten määräykset on heitetty surutta romukoppaan.

Hannu Kailajärvestä on tehty rikollinen jo kolme vuotta sitten, vaikka Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla kieltää pitämästä ketään syypäänä rikokseen, ennenkuin hänen on siitä teosta tuomittu. Syyllistäminen ei ole kuitenkaan rajoittunut vain Kailajärveen, vaan kaikki klubista tuottoja saaneet on nostettu samaan rikollisten ryhmään. Ja tämä ei ole tapahtunut vahingossa, vaan antamalla jatkuvia lausuntoja medialle samalla, kun omat tutkimukset ovat polkeneet paikallaan.

USA:n tunnettu todellinen ja valtava Madoff-huijaus tutkittiin ja tuomittiin 6 kuukaudessa eikä ketään muuta esimerkiksi tuottoja saanutta tahoa tuomittu kuin pelkästään Madoff itse. Meillä syyllistetään kaikki tuottoja saaneet osallistujat täysin riippumatta siitä, että olivat mukana aivan vilpittömässä mielessä ja uskoen toiminnan laillisuuteen.

Mitä sitten tulee syyttämisen ja oikeudenkäynnin substanssiin, niin kaiken huipentuma on tässä se, että pitkien tutkimusten perusteella uskallan väittää ja yksityiskohtaisesti perustellen todeta: WinCapita ei ollut rikos ollenkaan!

WinCapitan liiketoimintasuunnitelman tavoitteet voidaan esittää seuraavilla lauseilla:

* WinCapitan liiketoimintasuunnitelman tavoitteena oli luoda ohjelmisto, jonka avulla jäsenet voivat käydä valuuttakauppaa pitämällä varojaan WinCapitan ulkopuolisessa valuuttakauppaan erikoistuneessa pankissa, ns. valuuttakauppa-alustalla;

* WinCapita asetti jäsenistön merkittäväksi käyttöoikeuslisenssejä, joiden avulla määrittyi se, kuinka suurella pääomalla jäsen voi ohjelmaa käyttäen käydä valuuttakauppaa valuutta-alustalla;

* Käyttöoikeuslisensseille WinCapita maksoi omista varoistaan saman tuoton kuin varoille olisi kertynyt, jos osa varoista olisi ollut ohjelmaa käyttäen sijoitettuina valuutta-alustalle;

* Valuuttakauppaohjelmiston automatisoinin jälkeen WinCapita olisi voinut automaattisesti sekä valvoa valuuttakaupan määrää että saada itselleen automaattisesti kuukausittain tuottoa jäsenen ohjelman avulla saamasta tuotosta valuuttakauppa-alustalla;

* Lisenssien määrä rajoitettiin ja lisenssien tultua merkityiksi niiden hankkimiseksi järjestettiin klubiin lisenssipörssi, jossa jäsenet voivat myydä toinen toisilleen aikaisemmin merkitsemiään tai ostamiaan lisenssejä:

* Jäsenmaksut, ohjelman käyttöoikeusmaksut ja lisenssien merkinnästä kertyneet tulot WinCapita käytti ohjelmiston tuotekehitykseen ja lisenssien tuottojen väliaikaiseen maksamiseen, kunnes ohjelmiston lopullinen valuuttakauppa-alustaan kytketty automatiikka saatiin toimivaksi.

Tämän ohella on hyväksyttävä seuraavat havainnot toiminnan tasosta sen päättyessä 7.3.2008:

* Valuuttakauppaohjelmisto toimi lukuisien ammattilaisten antamien lausuntojen mukaan erittäin hyvin. Vain sen automaattinen kytkentä valuuttakauppa-alustaan puuttui.

* Klubin toiminta päättyi 7.3.2008 ulkopuolisten toimijoiden tekemien pankkitilin sulkemisen ja klubin serverin kaatamisen seurauksena. Klubin hallinto ei näitä toimenpiteitä suorittanut. Kukaan ei suostu kertomaan, miksi näin tapahtui eikä esimerkiksi englantilaiselta Moneybookers pankilta saada millään vastausta sulkemisen todellisesta syystä. Vastausta ei saada, vaikka paikallista oikeusasiamiestä on vaadittu velvoittamaan pankkia antamaan vastauksen tähän kysymykseen.

* Selvitys antaa syyn vahvasti olettaa, että klubin toiminta on lopetettu viranomaisten toimesta. Samaan viittaa sekin, että suoritettu esitutkinta ei sisällä minkäänlaista selvitystä siitä, miten tilin tai serverin sulkemista olisi tutkittu.

Valtavan masentuneena tapahtuneesta Hannu Kailajärvi kirjoitti veljelleen viestin, jossa kertoi tuntevansa, että on pettänyt kaikki. Hän tunsi, että vireille pantu projekti oli johtanut jäsenten kokemaan tappioon ja että hän olisi siitä vastuussa. Nyt syyttäjätaho pitää tätä viestiä osoituksena siitä, että Hannu Kailajärvi oli jo alusta alkaen tarkoittanut pettää kaikkia. Kysymys oli vain klubin toiminnan päättymisen aiheuttamasta valtavasta pettymyksestä ja masennuksesta.

Klubin toiminnan päättymiseen saakka kaikki toiminnot klubissa toimivat täysin moitteettomasti.Tämä tieto perustuu haastatteluihin satojen jäsenten kanssa. Varojen kotiutukset tapahtuivat moitteettomasti aina pyydettäessä, mutta hyvin moni myös sijoitti varojaan uudelleen uusia 6 kk sijoitusjaksoja varten. Kukaan ei väitä päinvastaista. Sen vuoksi ulkopuolisen tahon suorittamat ja klubin toiminnan lopettaneet toimenpiteet eivät voi yht’äkkiä muuttaa koko klubin toimintaa rikokseksi.

Syyttäjätaho on perustellut tätä väittäen, että klubin olemassa olleet varat eivät olisi riittäneet varojen kotiuttamiseen toiminnan päättymistä seuranneen kuukauden aikana, jos kaikki jäsenet olisivat kotiutusta vaatineet. Väite pitää varmaankin paikkaansa ainakin likvidien varojen osalta. Toisaalta mikään pankki maailmassa ei pysy pystyssä, jos tallettajat välittömästi vaativat varojaan ulos pankista. Tämähän on nähty lukuisten pankkikriisien yhteydessä. Mutta normaalisti tallettajat pitävät varojaan pankeissa ja nostavat varoja vain elämisensä tarpeiden mukaan. Miksi nyt pitäisi olettaa, että WinCapitan jäsenet olisivat juuri maaliskuussa 2008 hetkellisesti vaatineet kaikki varansa kotiutettaviksi? Ja miksi tällainen käytännön vastainen oletus tehdään rikossyytteen perusteluna, sillä mitään todellista selvitystä ei ole siitä, että jäsenistö olisi varojaan totaalisesti vaatinut kotiutettavaksi. Pelkkiin likviideihin varoihin ei pidä yksistään tuijottaa, sillä WinCapitan valuuttakauppaohjelmistosta oli jo saatu huikeita tarjouksia ja myös merkittäväksi vielä tarjoamatta jääneiden käyttöoikeuslisenssien määrä muodostivat muodostivat substanssin, joka olisi tarvittaessa ollut verraten nopeasti käytettävissä.

Hannu Kailajärven ohjelmistotyö on nyttemmin saatu päätökseen, mutta se ei enää Vantaalla tunnu kiinnostavan syyttäjiä. Tottakai ohjelman kehittäminen valtavasti myöhästyi, kun kehitystyöhön tarvittavat varat menetettiin ja Hannu Kailajärvi joutui etsintäkuulutetuksi ja sittemin vuoden ajaksi vangituksi. On syytä olettaa, että automatisointi olisi saatu suoritetuksi ainakin parin kolmen kuukauden sisällä, jos toiminta olisi voinut jatkua normaalisti.

Siinä tapauksessa WinCapita olisi voinut saada automatisoinnin kautta huomattavia tuottoja ohjelman toimiessa samalla tasolla kuin siihen saakka. Sen jälkeen ei olisi tarvinnut pohdiskella syyttäjien tapaan sitä, että kyseessä on pyramidihuijaus tai että valuuttakaupan tuotot on maksettu jäseniltä perityillä varoilla. Silloin olisi ymmärretty, että jäseniltä perityt varat oli käytetty tuotekehitykseen ja käyttöoikeuslisenssien väliaikaiseen tuottojen maksuun. Varsinaista valuuttakauppaa ei olisi käyty WinCapitan sisällä vaan ulkopuolisella itsenäisellä valuuttakauppa-alustalla.

On tietenkin mahdollista, että ohjelmiston toimivuus olisi myös jossakin vaiheessa heikentynyt. On mahdollista sekin, että klubin organisaatio ei olisi riittänyt suureksi paisuneen jäsenistön palvelemiseen. On muitakin mahdollisuuksia siihen, että kaikki ei olisi mennyt suunitelmien mukaan. Mutta tällaisille seurauksille on yksi ominainen ja nyt merkittävä piirre: Sellaiset seuraamukset eivät ole rikoksia!

En silti jaksa uskoa tässä maassa sitä, että kaikki edelle kirjoitettu otetaan asianmukaisesti huomioon. Loppujen lopuksi en yllättyisi valtavasti, jos käynnistetty koneisto päätyisi antamaan jutussa tuomioita ja menettämisseuraamuksia. Kun ennakkoasenne on ollut tähänkin saakka niin vahva, ei sen lopputulokseen vieminen jaksaisi enää pahemmin järkyttää. Väärinhän se tietysti olisi, mutta tällaista käynnistettyä koneistoa ei Suomessa hevin saa pysähtymään. Osapuolilla ei ole likikään tasavertaisia asemia oikeuksiensa ajamiseen. Puhumattakaan niistä voimallisista rahamaailman taustavoimista, jotka valtiolla oletettavasti on näkemystensä tukena. Yksityinen piensijoittaja tässä jyrätään eikä menneitä tulla sitten murehtimaan. Juna kulkee ja Suomi on taas oikeusvaltio. Vai onko?

Ilkka Pitkänen