Paluu todellisuuteen

Juhannuksen riennot alkavat olla hiljalleen takanapäin. Oma juhannukseni meni vaimon kanssa leppoisasti mökillä mutta nettimaailmaa tuli silti seurattua. Jotkut onnekkaat suuntaavat auringon perään ulkomaille mutta monelle meistä koittaa paluu karuun todellisuuteen täällä pilvisessä Suomessa.

Case WinCapita on ollut monella mielessä myös juhannuksen aikaan. Olen saanut sähköpostitse useita yhteydenottoja huolestuneilta sijoittajilta. On selvästi nähtävissä, että sijoittajat alkavat aktivoitumaan tahoillansa ja monenlaista ajatusta on liikkeellä siitä kuinka sijoittajien tulisi tällä hetkellä toimia.

Yksi vaihtoehto on olla hiljaa kotona ja odottaa. Toinen vaihtoehto on aktivoitua keskustelemaan oman kontaktipinnan kanssa. Suomi on väkiluvultaan pieni maa ja jokainen tuntee toisensa muutaman ihmisen välityksellä. Mikäli ei täysin tuntisikaan niin sanansa saa varmasti yksittäisen henkilön kuultavaksi kunhan vain tahtoa on riittävästi. Luonto keksii keinot. Kolmas esitetty vaihtoehto on huomattavasti edellistä radikaalimpi mutta henkilökohtaisesti en kannata niin rajuja toimenpiteitä. Todellisuutta on myös se, että nälkälakot ja muut toimenpiteet saavat ihmiset nousemaan barrikadeille "sivistymättömämmissä" valtioissa mutta ei meillä täällä Suomessa. Suomalaiset ovat kilttejä ja kuuliaisia. Fanaattisesti asiaansa puolustavat leimataan meillä hulluiksi ja yhteiskuntakelvottomiksi.

Mielestäni yhteiskunnan epäkohtiin tulee puuttua. Kannatan rauhanomaista etenemistä mutta kauhukuvissani näen mitä kaikkea pahaa tästä voikaan vielä syttyä. Jokaisen kärsivällisyys ja jaksaminen on kuitenkin rajallista. Riittävän kauan kun lyö niin yksilö murtuu mutta aina on joukossa niitä jotka eivät lyömisestä murru. Paine ja tuska purkautuu konkreettisena toimintana. Kailajärvi päätyi syömälakkoon. Mihin ratkaisuihin sijoittajat päätyvät? Sitä ei tiedä vielä kukaan mutta väitän, että 8000 sijoittajan joukkoon mahtuu kaikenlaista kulkijaa. On myös niitä kenellä ei ole enää mitään hävittävää. Toivonkin medialta ja KRP:ltä tervettä harkintaa, jotta rauha säilyy maassa ja pahemmilta vahingoilta vältytään.

En halua maalata kauhukuvia mutta halusin muistuttaa arjen todellisuudesta. Valitettavan usein ihmisen silmät sokeutuvat yhteiskunnan epäkohdille. Kärjistetysti se riittää, että oma palkka tulee ajallansa ja lomat pyörii sovitulla tavalla. Mielestäni olisi hyvä palauttaa mieliin sanonta "Kaveria ei jätetä".

Suomen Talvisodassa 1939-40 oli sanonta:"Kaveria ei jätetä". Se tarkoitti lyhyesti sitä, että haavoittuneita tai kaatuneita ei jätetä rintamalle vihollisten armoille, vaan aina pidettiin kaverista huolta. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen suurta vihollista vastaan. ( lainaus )

Puhalletaanko nyky-Suomessa yhteen hiileen? Miksi Suomi on täynnä kateellisia niljakkeita jotka odottavat vain pääsevänsä ilkkumaan toisen epäonnelle? Miksi rehellisiä ja rohkeita kansalaisia halutaan mustamaalata? Tuleeko itselle hyvä mieli, jos puukottaa kaveria selkään?

Elämä on peliä ja tällä hetkellä Hannu Kailajärvi on laittanut panokseksi oman terveytensä ja jopa henkensä. Mikä on vastapuolen vastaus tähän? Palaako sivistysvaltioon kansalaisen perusoikeudet vai jatkuuko mielivaltainen vallankäyttö? Uskon ja toivon, että tulevan viikon aikana päättävät tahot uskaltavat ottaa vastuuta ja samalla palauttavat Kailajärvelle sananvapauden. Tämä olisi kuitenkin suomalaisten etu. Virkavallan uskottavuus tulisi palauttaa samoin kuin luottamus vallanpitäjiin. Vihjailevien tekstiviestien lähettely ja eduskunnalle valehtelu eivät ole hyväksyttää käytöstä poliittisille päättäjillemme. Ei eduskunta voi olla nykyisenlainen sirkus vai voiko?

Uskaltaako kukaan kansanedustaja puuttua case WinCapitaan? Onko ihmisillä riitävästi rohkeutta vai uidaanko pelkästään isojen vanavedessä?

Eräs sijoittaja halusi kirjeensä julkaistavan täällä blogissa. Julkaisen hänen tekstinsä tämän kirjoituksen keskusteluosiossa. Kirje on luettavissa alla olevasta linkistä.

Voimia ja valppautta alkavaan viikkoon!