Kauppalehti takoo kun rauta on kuumaa

Kauppalehden tämänpäiväinen juttu aiheesta WinCapita pitää yhä illuusiota yllä siitä, että KRP:n WinCapita -tutkimukset olisivat menneet alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisesti.

Tämän päivän kirjoitus oli hyvin tyypillinen ja täysin linjassa sen kanssa, mitä WinCapitasta on kyseinen lehti aiemminkin kirjoittanut. Toimittajat vaihtuvat, mutta tarinat jatkuvat samana. Olen oppinut, että "uutisen" voi kirjoittaa, vaikka ilman uutista. Mässäileviä lööppejä on myös helppo rakentaa ja sinisilmäinen kansa niitä toki päivästä toiseen myös janoaa. Iltapäivälehtien suosio tuskin monella muulla tapaa selittyy. Nykyisellään muutkin lehdet tavoittelevat Iltapäivälehtien edustamaa tyyliä asiasisällön kustannuksella.

Varatuomari Ilkka Pitkänen mainitsi viime syksynä eräässä uutispätkässä, että case WinCapitan ymmärtäminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa. On kuitenkin tullut selväksi, että, vaikka rautalankaa käyttäisi kilometrikaupalla niin selvätkään asiat eivät mene kaikilla ihmisillä ymmärrykseen.

Tuusulan oikeudenkäynnissä syyttäjä Aho sekoili virtuaalirahan ja oikean rahan kanssa myötähäpeää herättävällä tavalla. Hänen tarinansa ei kestänyt tuomarinkaan mielestä kasassa. Kauppalehden kirjoituksessa puolestaan mainitaan, että WinCapitan tilille jäi 4800 euroa. Kenenkäs varoja ne ulkomailta jäädytetyt 4,6 miljoonaa euroa oikein olivat? Olivatko nuo jäädytetyt miljoonat sitten WinCapitan, Hannun vaiko jonkun muun?

Kaikkialla puhutaan yhä 100:n miljoonan huijauksesta, mutta minne päätyivät eurot, jos ei kerran WinCapitalle, eikä Hannulle? Väitetään edelleen, että kyseessä oli huijaus. Kuka huijasi? Ketä huijasi? Miten huijasi ja kuka tästä kaikesta hyötyi? Miten väitetyt palapelin palaset loksahtavat edes jotenkin järkeväsi paikoillensa?

Media kirjoittaa Hannusta, jäsenistöstä ja WinCapitasta juuri siinä kontekstissa kuin kulloisenkin lehtijutun shokeeraavuuden kannalta on lehdelle kannattavaa. Totuudella ei ole niin väliä kunhan vain saadaan revittyä rajuja otsikoita.

KRP:n Leila Melander "esitti" vuonna 2008, että rahat eivät ole hävinneet vaan ne ovat jaettu uudelleen. Syksyllä 2009 KRP taas uskotteli Thaimaan viranomaisille, että WinCapitan kolme pääepäiltyä jakoivat keskenään 97 miljoonaa euroa. Eikö kukaan oikeasti huomaa minkäänlaista ristiriitaa näissäkään väitteissä? Osaavatko suomalaiset ollenkaan lukea vai onko vika sittenkin ymmärryksessä?

Kaipaisin tarkennusta WinCapitaa käsitteleviin lehtikirjoituksiin muutenkin. Tiedän, että toimittajat lukevat tätäkin blogia niin voisiko joku nokkela toimittaja tehdä kattavan artikkelin WinCapitan nykytilanteesta? Toivoisin objektiivista yhteenvetoa julkisuudessa olleista väitteistä ja siitä miten valtavasti julkisuudessa olleet väitteet ovat muuttuneet matkan varrella. Missä on se alussa väitetty pyramidipeli? Missä on nykyään se n. 20:n päätekijän joukko? Miksi rehellisiä suomalaisia on pidetty vankilassa ilman järkeviä perusteluita? Miksi kansalaisten varoja on jäädytetty täysin mielivaltaisesti laissa olevaa porsaanreikää apuna käyttäen? Väittääkö joku, että laissa oleva 4kk:n omaisuuden jäädytysoikeus, perusteella "on syytä epäillä" on tarkoitettu niin, että 4kk:n pätkiä voi olla, vaikka 10 peräkkäin?

4kk pitää riittää selvittämään onko kansalaisen raha rikollista vai ei. Varakkaita kansalaisia ei saa ajaa maksuvaikeuksiin tehottoman viranomaistutkinnan taholta. Kuka ottaa lopulta vastuun perusteettomista jäädytyksistä ja perheiden tarpeettomasta ahdingosta?

Tutkinta on kestänyt luvattoman kauan ja tutkinnan taso on ollut surkeaa. Missä on toimittajien rohkeus tarkastella KRP:n tekemisiä? On säälittävää, jos kaikki WinCapitasta kirjoittavat toimittajat ovat oikeasti sittenkin vain kilttejä koiranpentuja. Miksi mediat kirjoittavat päivästä toiseen täysin turhanpäiväisiä juttuja, eivätkä toimittajat käytä lainkaan asemaansa vallan vahtikoirana WinCapitan tapauksessa? Onko tämä case muka toimittajillekin ylivoimaisen vaikeaa?

Hämmästelen jatkuvasti sitä, kuinka hutiloimalla tehdään lehtijuttuja ja lisäksi kateellinen kansa nielee kaiken hymyssä suin. Eikö valtaväestöllä ole todellakaan älliä päässä sen vertaa, että kansan riveistä uskallettaisiin ääneen ihmetellä case WinCapitan mystisyyttä?

Mikä kumma tässä voi kestää ja kestää, vaikka kaikenhan piti olla niin päivän selvää? Jouni Laiho ratkaisi omasta mielestään palapelin jo syyskuussa 2007. Aikaa on kulunut n. 2,5 vuotta ja edelleenkään ei ole esittää todisteita rikollisesta toiminnasta. Kerrassan surkeaa säheltämistä virkamiesarmeijan toimesta. Kaikissa ammattikunnissa ei ilmeisesti tule potkuja, vaikka olisi tehtävässään epäpätevä. Lain rikkominenkin katsotaan läpi sormien.

Tänään siis väitettiin pääjutun menevän syyteharkintaan tämän vuoden loppuun mennessä. KRP kertoili pitkälti samoja tarinoita jo vuonna 2008. Mikä siellä maksaa ja miksei kukaan vieläkään uskalla sanoa totuutta ääneen?

Kumpi taho kertoo lopulta totuuden? syyttäjä vaiko KRP? Median toiminta on ollut liian selkärangatonta jo kahden vuoden ajan ja sieltä rintamasta siis tuskin löytyy rohkeutta totuutta paljastaa. Mitä täällä pelätään?