Tiina Wartti otti aiemmin Järviradion haastattelussa napakasti kantaa kahden keskeisen WinCapita-toimijan syyttämättäjättämispäätöksiin.
Olen tullut siihen tulokseen, että Wartti on näkemyksessään aivan oikeassa.
Perustelut kahden keskeisen avainhenkilön "katoamiselle" oikeusprosesseista tarjoaa syyttäjälle suoran, mutta keinotekoisen väylän asiakkaiden rahoihin.
Syyttäjän olisi ollut miltei mahdotonta päästä kollektiivisesti kurmuuttamaan WinCapitan jäsenistöä, jos oikeuslaitokselle olisi tarjottu rehellinen kokonaiskuva WinCapitan organisaatiorakenteesta. WinCapitan jäsenistö kun oli todellisuudessa WinCapitan maksavia asiakkaita.
Jo lähtökohtaisesti asia on niin, että asiakkailla ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi firman rahoihin missään yrityksessä. Asiakkaat eivät myöskään voi suoranaisesti vaikuttaa firman tai minkään sijoitusklubin päätöksentekoon.
Syyttäjälaitos ja KRP:n säheltäjät markkinoivat loppuun asti sellaista kokonaiskuvaa, jossa tuhannet nuhteettomat suomalaiset huijasivat häikäilemättä veljiään ja siskojaan, vaikka näin ei asia suinkaan todellisuudessa ollut.
Todellisuudessa WinCapitan asiakkaat noudattivat kollektiivisesti WinCapitan sääntöjä, kuten kaikkialla on käynyt jo sata kertaa selväksi.
WinCapitan asiakkaat ovat olleet koko oikeusprosessien ajan kokonaisuudessaan pöydän väärällä puolella. Tuhansien tarpeettominen asiakkaille tehtyjen kuulustelujen sijaan olisi pitänyt raahata kuulusteltavaksi WinCapitan henkilökunta ja selvittää sitä kautta, mitä todellisuudessa missäkin tapahtui. Arviolta tällä järkevällä tavalla suoritetut kuulustelut olisi säästänyt valtion rahoja 3-5 miljoonaa euroa.
Miksi kuulustella tuhansia ihmisiä asiasta, josta he eivät edes teoriassa voi tietää yhtikäs mitään? Pohjolan Hölmölässä kaikki on mahdollista.
Arkitodellisuutta on se että, WinCapitasta asiakkaille maksetut rahat on syyttäjille paljon rakkaammat, kuin oikeudenmukaiset ja lakia kunnioittavat oikeudenkäynnit.
Puolueettomat lainoppineet ovat poikkeuksetta kummastelleet WinCapita-oikeudenkäyntien järjettömyyttä.
Perustavaa laatua oleva kysymys on se, että minkä lakikirjan mukaan sijoittaminen ja sijoitusklubin sääntöjen noudattaminen voi olla kollektiivinen rikos? Ei yhtään minkään.
Syyttäjälaitos on syyttänyt viimeiset vuodet surutta kaikkea, mikä liikkuu, ihmisuhreista piittaamatta. Minulle on alkanut viime vuosina muodostumaan selkeä käsitys siitä, minkälaista Suomea nämä itsekeskeiset syyttäjät haluavat olla omalla toiminnallaan rakentamassa? Sellaista, jossa ihmiset ovat eriarvoisia, hyvin eriarvoisia.
